Iskä pelasti ankean ja masentavasti alkaneen maanantain. Minun entinen ala-asteeni on saanut jatkoaikaa! Kyseessä on pieni kyläkoulu jota on käynyt niin isäni, siskoni kun serkkuni sekä tälläkin hetkellä käy pienin siskoni. Oppilaita koulussa on noin 20 ja luokkahuoneita ja opettajia kaksi. Keittäjä tekee lindströmin pihvit alusta asti (onkohan niitä enää ruokalistalla?) ja kaikki tuntevat kaikki.

Muutama vuoden sisällä kylän päätien varresta on lopetettu jo kaksi koulua ja meidän koulu on jäänyt viimeiseksi (on keskimmäisenä välillä kaupunki-peräsin nurkka). Vuosikymmenet koulu on ollut lakkautusuhan alla ja aina on taisteltu. Vaan syksyllä koululautakunta (?) päätti, että ei enää. Harmiksemme aktiivinen jäsen joka vuosia oli meitä puolustellut oli jäänyt eläkkeelle ja kyläläisiä nyt ei kukaan kuuntele. Vaan tämä ihana eläkkeelle jäänyt aktiivi päätti iskeä nyrkin pöytään. Puheluja kulki ympäri Suomea ja lopulta lautakunnan puheenjohtajaakin kyyditettiin ympäri kylää näyttämässä millaisia matkoja pienet eskarit todellakin joutuisivat kulkemaa joka päivä. Myös vanhemmat pääsivät sanomaa sanansa. Lopulta todettiin ettei todellakaan ole järkevää kuskata pientä koululaista ensin taksilla 20 kilometriä ison tien varteen odottamaan linja-autoa joka vie toisen 2okm kaupunginlaidalle kouluun. Varsinkaan kun kotimatkaa ei voi kulkea yhdessä muiden koululaisten kanssa. Laki nimittään (onneksi) kieltää seisottamasta tenavia koululla tunti tolkulla jotta saataisiin kyydittyä kaikki samalla linja-autolla ja takseilla kotiin.
Kyläkoulut saattavat olla hintavia, mutta kallis on myös se koulumatka ja pienen lapsen unenmäärä. Saimme armoa vuoteen 2009 asti jolloin tilanne katsotaan uudelleen. Jos oppilasmäärä jatkaa kasvuaa ei pitäisi olla mitään hätää...toivottavasti.

[kuvan koulu ei ole ex-kouluni, mutta hyvin saman näköinen]