Serkku kävi tuossa moikkaamassa ja oli siinä puhe tässä yksi päivä tulleesta Dr.Phil jaksosta jossa vanhemmat yrittivät saada poikaa hoitoon huumeiden takia. Serkku siinä sitten totesi tyypillisen kommentin "miten hyvien perheiden lapset ajautuvat huonoon seuraan". Niinhän yleensä ajatellaan, hyvät ja huonot perheet. Hyvät on tietenkin niitä missä on vain pari tenavaa (yleensä yksi tai kaksi), vanhemmat on lääkäreitä, juristeja, tohtoreita tai johtajia, asutaan omakotitalossa tai muuten isosti ja rahaa on. Huonot perheet on niitä joissa lapsilla on eri isät, vanhemmat on työttömiä tai korkeintaan putkimiehiä tai siivoajia, asutaan kerrostalo kolmiossa ja ruoka tulee Alepassa. Vaan mitä tekemistä sillä loppujen lopuksi on onko perheessä rahaa tai mitä ammattia vanhemmat harjoittavat? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa millaiseen seuraan lapset ajautuvat?

Tokihan duunareiden lapset varmasti helpommin ajautuu duunariksi ja rikkaan perheen vesalla on oma yksiö keskustasta, mutta tuoko raha ja vanhempien koulutus todella sen onnen ja tasapainon teini-ikäisen elämään? Onko teinin kapinoinnin voimakkuudella jotain tekemistä varallisuuden kanssa? Miksi rikkaiden lapset ajatutuvat huonoon seuraan?

Minä luulisin, että suuremman merkityksen sa kasvatus ja välit vanhempiin. Jos vanhemmat ovat vanhempia, pitävät kuria, keskustelevat lasten kanssa, ottavat nämä huomioon, ovat luotettavia ja johdonmukaisia sekä kohtelevat lasta kun ikäistään en näe mitään syytä miksi nuori alkaisi suuremmin kapinoida murrosiässä. En tiedä onko murrosiän kapina pelkästään hormoonista kiinni, mutta luulisin, että hyvä olo kotona lievittää tarvetta tehdä mitään suurempia ja radikaalimpia ratkaisuja ja tekoja. Tokihan sitä pitää kaikkea vähän kokeilla, mutta ajautuuko sitä välttämättä jatkuvaan kohellukseen jos kotonakin on ihan kivaa ja äidille voi kertoa hyvin mielin asioista? Vai onko se vain sattumanvaraista kelle iskee paha kapina ja kellä koko murrosikä menee ohi ihan huomaamatta?