Jatkoa sarjalle, kuinka kasvattaa lapsi terveessä ympäristössä.
Sain eilen myöhään illalla viestiä (iso-)siskolta. Oli matkalla pienemmän siskon (13v) ja äidin luo. Äitille oli juuri tilattu puupaa kun oikea puoli kropasta ei toiminut kunnolla. Ensin ajattelin tietysti, että halvaantunut tai jotain. Asia selveni vähän tarkemmin kun sisko ("pirulainen") kerkesi paikalle yhtä aikaa ambulanssin kanssa. Olisihan se pitänyt arvata mitä siellä oli tapahtunut.
Äiti ja äidin mies oli tietenkin tissutellut viinaa koko päivän (äidin promillet oli kuulma vajaa 1, arvata saattaa mitä oli miehen). Mitäpä siitä muuta syntyy kun tappelu iltamyöhällä. Äijä oli sitten tapansa mukaan vähän "väännellyt nilkkaa ja rannetta" ja hups, äidiltä oli murtunut lanne! Kuinkas nyt silleen. Jäi sitten sairaalaan muutamaksi päiväksi (ja sisko pääsee taas asumaan äidille). Vaan miestä oli vähän "tyhmä". Tämä oli hypännyt auton rattiin ambulanssimiesten nenän edessä ja karauttanut sairaalaan. Onneksi nämä hoitoalaihmiset ovat sentään fiksuja ja olivat tietysti soittaneet poliisit perään. Niitähän ei siis oltu itse soitettu paikalle aiemmin. Äijä sairaalalta kiinni ja putkaan, ehdonalanenkin on kuulma päällä. Nyt saa vaan toivoa, että jotain tapahtuisi. Siis poliisien puolelta, äidin puolelta sitä on turha odottaa. Uhosi tuo, jälleen kerran, tekevänsä ilmoituksen. Minä veikkaan, että ainoa ilmoitus mitä tulee on Hesariin kun "vääntää" niskasta vähän liikaa, silloinkin se tulee meidän lasten toimesta.
Sisko siis hälyytettiin paikalle ettei pienemmän siskon tarvitse olla yötä yksin, eikä tule sossua viemään lasta pois. Tiedätte varmaan mitä salaa toivon.

Joskus ihmettelen ihmisten typeryyden määrää. Monta kertaa pitää pää osua seinään ennen kun ymmärtää ettei se ole tervettä ja sitä ei ole pakko tehdä/sietää. Kysyn vaan monta?