Täällä taas, sängyllä läppärin ääressä kun muut jo nukkuvat.
<- Siniritariyökkönen, ei mikään pieni kaveri.

Tänään olen näperrellyt Bratzeille huonekaluja. Katollinen sänky on katoksen kangasta vaille, pitää ommella jämäpaloja yhteen. Äsken aloin askarrella kattokruunua, mutta helmet loppuivat kesken enkä tiedä mihin pikkusisko tunkasi ketjun joka piti purkaa. Ideoin myös keltaisista mehupillin pätkistä kynttilät kruunuun. Eilen väsäsin suihkun, tekemättä on vielä muihin huoneisiin lamput ja nojatuoli, mahdollisesti myös pöytä. Ei kellään olisi ideaa mistä rakentaa pöytään jalat? Pitäisi saada erilliset jalat, jotta nuken kintut saa ojoon pöydän alle. Pahvia ei voi väännellä sillä se on taivuttelun jälkeen kiikkana. Legot on hukassa ja tikut liian ohuita (ei pysy liimalla). Miten kivaa näpertely voikin olla! Bratzit on ihan ällö teinejä, olen enemmän Barbie-tyttö, vaan nukella ei ole virkaa, kunhan saa ideoida kampauksia, koruja ja huonekaluja.

Äitini osoitti tänään todellisen typeryytensä.
Kuten osa teistä tietänee (?) pikkusiskoni (ei tuo yllä mainittu vaan se toinen, 13v) on puoliksi algerialainen. Hänen isänsä on asunut Suomessa 1991 lähtien kun meni naimisiin äitini kanssa (erosivat myöhemmin). Koko tuon ajan Karim on ollut mukana näpistely/varasteluporukassa. Näistä on kertynyt enemmän ja vähemmän tuomiota ja useampaan otteeseen ovat viranomaiset meinanneet karkoittaa Karimin. Äitini on kuitenkin hoidellut miehen asioita ja onnistunut valittamaan milloin mihinkin ja Karim on saanut jäädä Suomeen. Nyt alkaa keinot olla vähissä. Eräs tuomari oli sanonut, että yhteishuoltajuus lienee ainoa tapa välttää karkoitus. Yhteishuoltajuutta on vältetty aina, alusta lähtien. Karim on monesti ilmaissut halunsa viedä Sara Algeriaan, jopa uhkaillut vievänsä. Jokaisen karkoitusuhan alla on Karim alkanut ehdottelemaan tätä tai nykyään (kun tietää ettei äiti suostu) yrittänyt saada Saralta passikuvia tms jolla voisi kehittää väärän passin. Äitihän on tehnyt jopa testamentin jolla määrätään Sara isosiskolleni tai minulle jos äidille jotain sattuu, ettei lapsi vain päätyisi Karimille ja jonnekin Algerian perukoille loppu elämäkseen (Karim itse ei sinne aio jäädä, haluaa vaan lapsen sukulaisten hoitoon).
Saralle Karim on toki esittänyt hyvää isää, mitä nyt ensimmäiset vuodet ei välittänyt koko tenavasta. Sara viihtyykin isänsä seurassa, kukapa nyt ei viihtyisi kun saa aina kaiken haluamansa, eikä ymmärrä miksi me (äiti, minä ja isosisko) epäilemme Karimin olevan epärehellinen ja yrittävät kaapata hänet. Kovasti olemme kuitenkin yrittäneet muistuttaa ettei isälle saa antaa valokuvia eikä lähteä mihinkään Helsinkiä kauemmaksi.

Perjantaina äiti oli keskustellut tästä huoltajuuskysymyksestä isosiskoni kanssa. Anna oli muistuttanut äitiä monesti ettei semmoinen todellakaan saa tulla kysymykseen. Tänään Annan piti mennä äidin luo vielä juttelemaan lisää asiasta (äiti pyysi). Vaan Sarapa oli saanut kamalan päänsäryn vkloppuna (tytsin päähän koskee kun hän murehtii, on surullinen, kiukkuinen, stressaantunut tms, Sara ei puhu, mutta oireilee pääkivulla) ja niinpä äiti oli tänä aamuna käynyt kirjoittamassa nimensä yhteishuoltajuuslappuun. *maailmasta ei löydy tarpeeksi voimakasta kirosanaa* En yksinkertaisesti voi käsittää miten ihmeessä äiti voi tehdä jotain näin typerää! Tietysti Sara reagoi pääkivulla, kapinalla, tavaroiden heittelyllä, mykkäkoululla, itkulla, karkaamisella, ihan millä vain jokainen teini-ikäinen tunteitaan osoittaa, kun hänelle kerrotaan ettei voi nähdä isäänsä enää! Vaan ei se tarkoita, että lapsen tahtoon suostutaan jos se kerta on lapselle haitaksi! Vastuullisen vanhemman on tehtävä joskus päätöksiä mistä lapsi ei pidä, se nyt vain tulee sellaisena ikävän velvollisuutena kun lapsen hankkii! Ei kai lapsen anneta hypätä kaivoon jos se sitä tahtoo tai vetää yliannosta heroiiniä?! Minäkin olen halunnut elämässäni vaikka mitä, mutta eipä iskä ole kaikkeen suotunut! Vaan kun Annan kanssa pohdimme niin äidillä on tapana leikkiä lapsensa kaveria, myös meidän kanssa, ja joskus suostua asioihin mitkä ei välttämättä ole lapselle parasta. Eipä ihme, että meistäkin on kasvanut tälläisiä.

Ainoa kai mitä tässä voi tehdä on puhua Saralle ja toivoa, että Karim olisi parantanut tapansa viime vuosien aikana (hah). Vaan mikähän lie on ratkaisu jos Karim ehdottaa 13-16v teinille reissua Tukholmaan tai vaikka Pariisiin? Tyttö joka ei elämässään ole paljoa matkustanut (Tallinnaan ja kerran pienenä etelään) tuskin voi vastustaa matka Ranskaan jossa pääsisi testaamaan ranskantaitoaan. Miten kiva olisikaan lähteä vklopuksi isän kanssa moikkaamaan keski-Euroopassa asuvia sukulaisia, päästä shoppaamaan muodin pääkaupunkiin. Siinä olisi koulukaverit vihreitä kateellisuudesta! Ja jos äidin kanssa on vielä riidelty niin mitäpä sitä äidille kertomaan, näytetään sille vähän ettei olla enää pikkutyttö. Karkasihan siskokin teininä, tosin vain Tampereelle, mutta hänellä ei ollutkaan niin coolia isää joka maksaa matkat!

Rikoin hiljaisuuden äitiin päin ja kiukkusin. Kysyin ostaako tämä samantien lentoliput Karimille ja Saralle ja totesin, että jos Sara katoaa pidän häntä täysin syyllisenä. Karim on aikomuksensa ilmaissut ja nyt äiti ojentaa lapsen hänelle kultaisella tarjottimella. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Vähemmän alkoholia niin aivosolutkin saataisi pysyä toiminnassa, prk. Pahinta on etten voi vain karjua äidille ja "katkoa välejä". Kyse on pikkusiskon turvallisuudesta, jos Sara katoaa en voi olla tekemättä kaikkeani löytääkseni häntä. En voi rankaista äitiä sanomalla etten aio tehdä mitään. En voi pestä käsiäni äidin typeryyden takia, päinvastoin. Voisinpa jotenkin todistaa miten kelvoton äiti äitini on. Voisinpa jotenkin saada huoltajuuden pois molemmilta. En enää tiedä kumpi on vaarallisempi, äitini vai Karim.

Elämä on :/

Bratzit on kokoa barbi paitsi isompi pää. :)
Milläs liimaat tikut niin, että ne kestää?

Itketti lukea kirjoitustasi. Meillä on tällä hetkellä niin samanlainen tilanne, sillä serkkuni tytär on "kaapattu" Algeriaan. Algerialainen isä, ruotsalainen äiti. Tyttö meni isänsä kanssa tapaamaan sukulaisia ja lomailemaan sinne heinäkuussa, piti olla kolme viikkoa, mutta koko ajan on venynyt pidemmäksi. Mies on ihan suoraan sanonut, ettei hän aio tuoda Aishaa ruotsiin. Ja keksii koko ajan tekosyitä, kiristää, uhkailee. Tällä hetkellä asia on tuomarilla, mutta kestää ja maksaa ihan hulluna, kun kaikki viralliset paperit pitää kääntää. Argh! Mä olen niin vihainen ja surullinen. Miten joku voi olla noin inhottava ihminen! Toivon vain, että Aisha saataisiin pian kotiin. Ehkä jouluksi. Alle 2-vuotias vain unohtaa kielenkin melko pian, jos sitä ei lainkaan puhuta.

Toivottavasti teillä asiat kääntyy parhain päin.

Voi ei! Noin pienen on vaikea sanoa mitään tai tehdä asialle mitään! Toivon todella, että Aisha (ompa muuten kaunis nimi) saadaan takaisin. *hali*

Sinulle ja siskollesi tiedoksi, yhteishuollossa oleva lapsi ei voi saada passia, jos toinen yhteishuoltajista ei suostu passihakemusta kaappausvaaran vuoksi allekirjoittamaan.

Jos lapsen isä yrittää hakea passia eikä hakemuksessa ole toisen huoltajan nimeä, ottaa passiviranomainen yhteyttä ja silloin voi selittää tilanteen. Passia ei todellakaan myönnetä. Mikäli lapsella nyt on passi, on se syytä pitää visusti äidillä lukkojen takana ja jos se joutuu isälle, se pitää heti peruuttaa. Passiviranomaiselle voi etukäteenkin ilmoittaa kaappausuhasta, jotta he tarkastavat allekirjoituksen oikeellisuuden jos passia haetaan. Suosittelisin tekemään heti niin.

Yhteishuoltoa voi hakea ns. työnjakoyhteishuoltona, jolloin käräjäoikeus voi antaa tarkkoja määräyksiä yhteishuollon toteuttamisesta.

www.eroperhe.net -sivustolla on lisää asiasta ja keskustelupalstallamme on monikulttuurisille perheille oma, suljettu alue, jonne pääsyä voi anoa ylläpitäjilta.

Tuo Tiinan tieto on muuten totta. Ei kukaan asiaa epäilekään eikä mun vakuutusta tarvita, tuntui vaan tutulta. Poliisilaitoksella vaativat hakemukseen luvan exältä, kun tilasin passeja penskoille lomareissuja varten.

Voikohan tälläisessä tapauksessa saada siskon nimen perään tullilaitoksen systeemiin pariksi vuodeksi maininnan, että jos passi näkyy, niin ei ole aito? Vai luulenkohan liikoja tullin systeemeistä...

Tuskin äitini antaa passia Karimille (tosin tiedä enää mitä se tekee), mutta pelkäämme pahasti ettei Karim tarvitse aitoa passia. Ruotsinlaivalle mennessä ei kysellä passeja ja hups ollaan maan rajojen ulkopuolella. Sen jälkeen vain väärä/väärennetty passi ja ovet ovat avoinna mihin vain. Sara on vielä tumma tyttö joten menee isänsä seurassa oikein hyvin. :(

Kiitokset kuitenkin neuvoista, pitänee keskustella illalla isosiskoni kanssa.