Lähtö Englantiin on pian. En kuitenkaan vieläkään osaa ajatella, että asunnossani asuu nyt toiset ihmiset, minä en palaa maalta kotiin Tamperelle, minä lähden todellakin sinne Lontooseen. Niin monta vuotta se on vain ollut haave joka tuskin toteutuu tai lähinnä vkloppulomana tai viikon reissuna. Vuosien saatossa koko haave muuttui hämäräksi ja epätodeksi. Nyt nopeassa ajassa lähtöstä Lontooseen on tehty päätös ja matka jo alkamassa. Ehkä hieman liian nopeasti, koska en ole sisäistänyt lähtöä? Välillä huomaan pohtivani haluanko oikeasti edes lähteä. Toisinaan tokaisen ääneenkin itselleni etten tahdo. Karmii ajatus asumisesta toisten kotona, minulla kun on ollut oman kodin rauha nyt vuoden ja pidän siitä. Voin toki kyläillä ja asuakin toisten ihmisten luona, mutta ajatus etten pääse kotiin omaan hiljaisuuteen on tuskallinen. Entä jos perheen lapset rynnivät joka päivä huoneeseeni enkä saa mitään yksityisyyttä ja rauhaa? Edes sitä omaa huonetta. Nettiriippuvainen puoleni on myös huolissaan miten pian saan koneeni nettiin ja millaisella laskutussysteemillä perheen netti on. Tokihan sitä voi olla tällä tavalla muutaman viikon erossa netistä, enkä edes huomaa kaipaavani sitä pahasti, mutta tiedän, että pian alkaa tympiä. Tarvitsen irkin, tutut ihmiset, sähköpostin, blogit, uutiset ja huvin, jotain kosketusta tavalliseen elämääni.
Pohdin myös kovasti mikä Lontoossa muka on vai onko se kaikki vain haavekuvaa. Oliko se todella niin upea ja ihana? Viihdyinkö todella niin hyvin? Olenko liian vanha tähän? Miksi ihmeessä haluan lähteä? Ja miksi en?

Toisaalta, jos en lähtisi katuisin ja jos lähden olen kuitenkin lopulta ihan tyytyväinen ratkaisuuni ja jos en niin voivoi, ei elämä ole aina kivaa. :)

En tiedä, minkäikäinen olet, mutta itse olin au pairiksi lähtiessäni 24-vuotias, eli tavallista vanhempi. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta en ole koskaan katunut reissuani vähäisimmässäkään määrin.

Itselleni oli tärkeää muuten käydä englanninkurssilla. Se oli oma henkireikäni ja antoi jämäkkyyttä kielenkäyttööni. Oli älyttömän hauskaa kerrankin opiskella asioita, jotka sai saman tien hyötykäyttöön arkipäivään! Siitä joutui pulittamaan jonkun verran, mutta vähistä varoistani halusin maksaa sen ja sainkin plakkariini Cambridgen Proficiency-todistuksen.

Olen 26. Minulle tämä on tosiaan kolmas kerta Lontoossa au pairina joten sinälläänhän tiedän mitä tulevan pitää. Kielikurssiin ei ole varaa ja teen pitkiä päiviä, vaikka tuskin se haitaksikaan olisi. :)

Aivan! Sulla on jo kokemusta :-) Toivottavasti saat kaikkea huisaa irti Lontoosta. Onhan siellä muitakin töitä, jos alkaa siltä tuntua!

Lontoo on ihana kaupunki, mutta paras se on silloin, kun ei tarvi pihistellä rahojen kanssa. Itse en ole koskaan ollut siellä yhteen pötköön pidempään kuin 2 vkoa, mutta osaisin kuvitella, että siellä viihtyisi pidempäänkin. ;-)

Mitä teet nykyisen asuntosi kanssa? Vuokraatko sen kalustettuna eteenpäin, pidätkö tyhjänä vai luovutko asunnosta ja roudaat tavarat johonkin varastoon odottaamaan paluutasi?

Ja se nettiriippuvuus.. tuohan on hyvä sauma päästä siitä eroon? Kaikki riippuvuudet hankaloittavat elämää. :-/

Kaura: Toivotaan. Kyllähän minä olen sinne kaivannut takaisin jo tämän seitsemän vuotta mitä edellisestä reissusta on, mutta juuri pitkä aika välissä saa epäilemään oliko siellä todella niin ihanaa.

liftari: Lontoo on top2, heti Tampereen perässä. :)
Kyllähän siellä viihtyi pitkään, jopa silloin kun rahat oli vähissä. ;)

Nykyinen asuntoni on vuokrattu kalusteineen kahdelle opiskelijalle. He asustavat siinä nyt toukokuulle asti.

Riippuvuus ja riippuvuus, en osaa pitää sitä riippuvuutena, koska tulen kyllä toimeen ilman nettiä jos tahtoisin, en vain tahto. Netti on minusta lähinnä arkipäiväinen väline helpottamaan monia asioita. :)

"Riippuvuus ja riippuvuus, en osaa pitää sitä riippuvuutena, koska tulen kyllä toimeen ilman nettiä jos tahtoisin, en vain tahto. Netti on minusta lähinnä arkipäiväinen väline helpottamaan monia asioita. :)"

Hehheh... noinhan sitä kaikkia riippuvuuksia perustellaan, että "voisin lopettaa milloin vain, mutta en vain tahdo"? ;)

Tietty netistä on paljon hyötyä ja huvia, mutta se on myös aika yleinen riippuvuuden aiheuttaja ja tosi pahakin sellainen. Huomenna torstaina muuten tulee kakkoselta illalla silminnäkijässä ohjelma aiheesta klo 22.35. http://www.yle.fi/silminnakija

Olinhan viimeeksi Englannissa lähes ilman nettiä (kävin kerran viikossa tunnin, kirjottamassa pari sähköpostia) sekä täälläkin on ihan ok ilman nettiä. Olen vain niin tottunut etsimään kaiken tarvittavan tiedon netistä. Esim. juna-aikataulua kaipaan, tv-ohjelmien tietoja, lehdet, pankin jutut jne jne.

Väitän kiven kovaan, että voisin lopettaa netissä roikkumisen jos tahdon, olen monesti ollutkin ilman nettiä. En vain tahdo, koska netti ei ole minulle pakkopakkoriippuvuus (eikä aiheuta mitään ongelmia) vaan väline jota hyödynnän. :)