Kirjoitan tätä lauantai yönä klo 23.40. Toivottavasti nakutus ei kuulu porukoiden huoneeseen sillä makaan sängyllä ja muut nukkuvat. Paljon on varmasti ollut kirjoittamisen aihetta, mutta voitte vain arvata muistanko niitä nyt.

Katsoin taas vaihteeksi lotrin, ensin pikkusiskon kanssa dvd:lta pätkiä (en näyttänyt Jennalle pelottavia kohtia vain kiltit kohdat) ja illalla ensin neloselta, mutta koska nelonen näkyy täällä maalla huonosti vaihdoimme läppäriin ja dvd:hen. Isosiskon dvd:t on matkassani, pitää palauttaa ne hänelle. Nyt kuuntelen asiaan kuuluvasti lotrin ensimmäistä levyä. :)
Ensimmäisen kerran luin ko kirjan Lontoossa, vuonna 1998 eli viime reissulla. Koska kaikki olivat ylistäneet kirjaa piti minunkin pitää siitä, vaikka se tuntuikin välillä tosi puuduttavalle ja loppujen lopuksi vain (isoon) mukiin menevälle. Vaan kerrankin huonosta itsetunnosta oli hyötyä. Luin kirjan uudelleen, luin myös muita Tolkkienejä ja katsoin elokuvat kun ne tuli. Lukiessani kirjaa uudelleen ja uudelleen alkoi Keski-Maan maailma aueta minulle ja vaikka kirja onkin edelleen joissain kohissa aika puinen (paperinen) on se kokonaisuutena upea. Koska olen myös hyvin visuaalinen ja hulluna elokuviin, elokuvien myötä sain tarinalle kasvot ja nyt kirjakin on entistä hienompi. Luen mielelläni kirjoja ja pidän niistä, mutta en vain osaa luoda henkilöille kasvoja enkä paikoille ulkonäköä vaikka tarvittaessa mielikuvitukseni onkin rikas. Jotenkin haluan vain aina jättää ne avoimiksi ja olla kuvittelematta vääriä. Silti koen erilaiset maailmat hyvin kiehtovana ja tykkään uppoutua niin kirjan kun elokuvan pariin.

On synti ja häpeä rinnastaa Tolkkienin ja Rowlingin maailma (*lyö itseään tikarilla rintaan*) mutta pitää kyllä sanoa, että pidän molemmista. Tolkkienin maailma on paljon vanhahtavampi ja eeposmaisempi, julmempi ja aikuismaisempi. Hyvä ei aina voita eikä kivat säily hengissä. Toisaalta eeposmaisuus ja mahtipontisuus tekevät Tolkkienin maailmasta toisinaan sen tylsän. Anteeksi, olen tyttö enkä ihan järjettömän innoissani sodista vaikka tokihan nekin tuhannennen kerran kohdattu (lukien tai katsoen) alkavat olla ihan ok. Rowlingin maailma on lapsenomaisempi ja kevyempi, mutta toisaalta tympii ainainen ennalta-arvattavuus ja typerät henkilöhahmot. Olen varmaan liian aikuinen, mutta Tolkkienin maailma voittaa. Syynä myös lienee se, että Tolkkien on nähnyt paljon enemmän vaivaa maailmansa luomiseen ja täten se on paljon eheämpi ja todellisempi. Tolkkienin tuotanto kestää uudelleen lukemisen ja katsomisen, aika ja kulutus tekee sille vain hyvää.


Kiipesin tänään muuten puuhun, pitkästä aikaa. Yllä oleva kuva on otettu oksien välistä.