Having a bad bad...really bad day.

Aamulla nouseminen ei huvittanut sitten pätkän vertaa. Nousin kuitenkin, hieman myöhässä. Ensin olin taas hieman häh enkä oikein osannut tehdä mitään kun Nele ja Amanda tekee kaiken. Amandan lähdettyä viemään poikia kouluun ja meidän jäädessä Nelen kanssa vauvojen kanssa kaikki meni ihan ok. Hoidin toisen vauvan täysin yksin Nelen hoitaessa toista. Myöhemmin päivällä tein sapuskan vauvoilla ja syötin molemmat yksin (tein sen jo eilen illalla). Muutenkin Nele neuvoi vain vieressä (tarkoituksella). Kuivan kurkun takia en lähteny Nelen kanssa Putneyyn (?) asti. Nele kävelee sen verta lujempaa kun minä, että alan vaan yskiä, normaalisti se vauhti vielä menisi. Samoin raahatessa vauvaa ylös (kolmanteen kerrokseen) alkaa välillä yskittää tai hengästyy kun ei voi hengittää nenän kautta ja kurkku on ihan rutiruti.

Amanda on lukenut tämän hengästymisen ja hölmönä seisomisen/istumisen pärjäämättömyydeksi. Tänään se halusi istua alas ja jutella onko minusta tähän perheeseen. Oli jo soittanut järjestön naiselle. Epäili tosiaan jaksanko kanniskella kahta vauvaa (eri aikaa tietty), pelata poikien kanssa jalkapalloa tai uskallanko komennella niitä ja miten mahdan pärjätä kun vauvat alkaa pian kontata. Tokihan tälläinen hurja rutiini ja aikataulu on aluksi outoa. Pitää ensin oppia mitä mihinkin aikaan tapahtuu ja mitä sen jälkeen. Myönnän toki etten ole elämäni parhaassa kunnossa fyysisesti, mutta jos juoksen päivässä portaat ylös ja alas viidesti alkaa kunto todellakin parantua. Itse uskon kykeneväni tähän kunhan ensin opin tosiaan aikataulut, tehtävät ja kun totun, että voin rauhassa komentaa poikia vaikka Amanda seisoo vieressä. Yksikään lapsi ei koskaan ole pompotellut minua enkä usko, että nämäkään siihen kykenevät.

Ehdoton plussani (verrattuna esim Neleen) on ehdottomasti etten ramppaa baareissa, ainenkaan viikolla, olen siistimpi (en jätät tavaroita ympäriinsä) ja muutenkin vanhempi, "viisaampi" ja kokeneempi. Tätä Amandakin on kuulma kaivannut, siksi oli toivonut vähän vanhempaa tyttöä. Mukava kuulla, olin itseasiassa vähän huolissani.

Käydessäni Nelen ja vauvojen kanssa ulkona mainitsin keskustelusta Nelelle. Lohduttavaa oli, että Amanda oli aikanaan epäillyt myös Nelen sopivutta perheeseen kuten myös Neleä edeltävän tytön. Ehkä ei tosiaan pitäisi ottaa asiaa niin henk.koht. kuten Amandakin sanoi, mutta en silti voi olla ottamatta. Eniten ehkä ärsyttää, että Amanda meni soittamaan järjestölle puhumatta ensin minun kanssa. Ja minun pitäisi soittaa sinne huomenna. Pohjois-Lontoossa olisi kuulma eräs perhe missä olisi vain yksi lapsi, mutta en silti välttämättä tahtoisi lähteä. Viihdyin tässä talossa ja nämä ihmiset ovat oikeasti mukavia ja ihan lepposia. Nele kertoi aiemmin miten oli hylännyt kaksi ihan ok perhettä joissa oli vähemmän lapsia, koska tämä perhe nyt vain on niin rento ja mukava. Itse uskon vakaasti olevani kykenevä, sopeutuvani ja pystyväni tähän. Tokihan viisi lasta on viisi lasta, mutta tässä perheessä se toimii hämmästyttävän hyvin.

Lisään jossain vaiheessa muutaman tekstin tämän alle. Konella on parin päivän kirjoitukset.