Alkaa vähitellen masentaa tämä tilanne. Täällä oli juuri joku uusi tyttö haastattelussa, ei paljoa viitsinyt alakertaan mennä. Kohta saan varmaan valituksen kun en ole herättämässä/kantamassa vauvoja alas. Arvatkaa kaksi kertaa miksi. Nelekin on muuttunut ilkeäksi. Olen usein sanonut hänelle, että koputtaa oveen kun menee hakemaan vauvat ylhäältä (kävelee oveni ohi) kun minä en muista noita kellonaikoja vielä. Useamman kerran olen huomannut, että Nele hakee vauvat ja on jo syöttämässä niitä tms. Muutenkin sellainen ystävällinen auttaminen on jäänyt kokonaan. Lähinnä Nele on hiljaa ja tekee hommat ennen kun minä edes kerkeän. Kaippa minun sitten pitäisi osata kaikki jo. Normaalissa perheessä varmasti jo osaisin, mutta tässä perheessä on todellakin uskomattomat "säännöt" ja rutiinit. Muistettavaa on enemmän kun vähän.

Pelottaa vaan niin, että Amanda saa uuden tytön ennen kun minä uuden perheen. Koko vaihtaminen tuntuu muutenkin ihan älyttömälle.

Miten et voi muistaa kellonaikoja? Pistä ne lapulle ylös ja ole oma-alotteinen, niin ehkä perhekin suhtautuu paremmin.

Mene muualle aukomaan päätäsi. Et tietääkseni ole ollut tässä perheessä etkä tiedä miten paljon on muistettavaa ja mitä minä täällä teen ja en.

No mutta anonymous ykkösen kommenttihan oli pelkkää rakentavaa kritiikkiä. Ehkä osa ongelmaa onkin se ettet osaa vastaanottaa etkä hyödyntää saamaasi kritiikkiä.

Itsekin olen ollut au pairina. Oma-aloitteisuus on todellakin kaikki kaikessa.
Jos en tiennyt monelta herätä seuraavana aamuna, kysyin sitä erikseen edellisenä iltana tai heräsin silloin kuin minua aikaisintaan tarvitaan ja kysyin perheen tarvetta.
Varsinkin alussa on oltava positiivinen ja innokas tekemään mitä tahansa. On tarjouduttava auttamaan vaikkei pyydettäisikään. On todellakin osoitettava perheelle olevasi luottamuksen arvoinen, ja se luottamus on ansaittava. Sinä olet vastuussa heidän elämänsä tärkeimmistä ihmisistä, heidän lapsistaan.

Perhe ymmärtää varmasti asian aivan eri tavalla kuin sinä olet sen ymmärtänyt. Tämä ei ole kenenkään syy, ainoastaan kommunikaatio-ongelma.
Tuskin perhe haluaa olla sinulle ilkeä, etkä sinä heillekään. Ihmiset vain kokevat jopa pienet asiat niin eri tavoin, puhumattakaan siitä miten kulttuurierot voivat vaikuttaa asiaan.

Kaikki eivät myöskään ole vihollisiasi.

Anonymous 1 ei kun 2 ei kun 3.... Ei tässä perheessä nyt kukaan kenenkään vihollinen ole. Eikä tuo ensimmäinen mielestäni ollut mitenkään rakentavaa kritiikkiä vaan vittuilua. Amanda on ollut jo 5 kertaa kirjoittamassa minulle aikataulua ylös ja olen sitä itsekin pyytänyt useasti, huomaa oma-alotteisuus. Enkä todellakaan ole niin mäntti, että seison vain tumput suorana enkä tee mitään. Tietenkin ensimmäinen päivä ja osa toisestakin meni ihmetellessä, mutta tokihan osasin esim. vaihtaa vaipan toiselta kun minulle kerrottiin, että nyt ne vaihdetaan. Olen myös kysynyt monesti tarviteeko apua. Koska tämä edelleen on vain blogi en raportoi jokaista asiaa/liikettä tänne. Odotan, että ihmiset ymmärtävät ettei kertomani sisällä kaikkea. Mutta koska se ei näytä menevän kaaliin niin tässäpä vähän lisää.


Aamulla heräsin ja väänsin aamupalat, syötin molemmat vauvat yhtäaikaa. Vaihdoin vaipat, siivosin keittiön sotkusta (astiat pöydiltä koneeseen jne). Komentelin poikia kiirehtimään kouluun. Vein toisen vauvoista nukkumaan (Nele otti toisen). Hain toisen vauvan nukkumasta, syötin ja vein molemmat ulos. Ai niin, taisin myös vaihtaa vaipan. Olimme kävelyllä tunnin. Tulimme kotiin, syötin molemmat yhtäaikaa ja vaihdoin vaipat. Siivosin keittiön sotkut. Leikin, leikin, leikin ja leikin... Vein vauvan nukkumaan (Nele taas toisen). Kannoin herättyä alas ja syötin toisen. Vaihdoin vaipan ja vein molemmat taas ulos. Käveltyämme taas tunnin tulimme kotiin ja syötin molemmat. Vaipatin molemmat ja komentelin isompia poikia syömään. Siivosin pöydän heidän jäljiltä. Leikin, leikin, leikin ja leikin, myöhemmin myös isompien poikien kanssa. Kylvetin vauvat ja puin toisen sekä ruokin ja vein nukkumaan. Raivasin likapyykit ja vaipat alas ja siivosin keittiöstä illallisjälkiä ja korjasin leikkihuoneen lelut.
Siinä noin pääpiirtein, ihan kaikkea ei voi muistaa...

Olen ollut au-pairina/mother helppinä kahdesti, kolmessa eri perheessä. Minä tiedän millainen tämä homma on, tiedän mitä on tehtävä ja miten käyttäydyttävä. Tiedän, että lapset ovat perheelle kaikki kaikessa ja tietysti uusi ihminen on aina uusi ihminen. TOIVON VAIN, ETTÄ SILLE UUDELLEKIN IHMISELLE ANNETAAN ENEMMÄN KUN 2 PÄIVÄÄ AIKAA TODISTAA ONKO HÄNESTÄ MIHINKÄÄN VAI EI.