26.9 klo 13.42

Nenän vuotaminen on vaihtunut törkeän kuivaan Sahara-kurkkuun. Muutaman kerran tukehtuminen on ollut lähellä. Hengästyn pienestä, koska nenä on edelleen tukossa ja joudun hengittämään suun kautta ja se tekee ihanaa kuivalla kurkulle. Läkeröl Dentsitkin loppui, onneksi Amandalla oli Strepsilssejä.

Perhe todellakin toimii hurjalla rutiinilla. Asiat tehdään täsmällisesti tiettyyn aikaan ja kaikki tuntuu sujuvan ilman ylimääräisiä höseltämisiä. Aamu rutiini on vielä näkemättä, koska nukuin tänään vähän pidempään (sain luvan). Myöhemmin veimme Nelen kanssa vauvat pihalle, sisälle tullessa ruoka, vaippa ja petiin. Amanda haki Benjaminin (3v), tälle välipala ja päikkärit. Nyt on hieman vapaata aikaa kun isommat pojat ovat vielä koulussa.

Alan vähitellen ymmärtää olevani Englannissa ja pysyväni täällä. Ehkä vapaa vkloppu vielä edes auttaisi asiaa (olisin eilinen ollut vapaa, mutta eipä huvittanut kipeänä lähteä mihinkään). Kunhan pääsen metroasemalla ja tunnen sen ihanan ikuisuushetkeni (metro tulee asemalle) uskon tajuavani loputkin.

Hurjan paljon pitäisi oppia uusia asioita. Lasten rytmit, ruuat, ulosmenot, siivoamiset, laitteiden toimimiset, milloin on vapaa-aikaa ja milloin ei. Ei myöskään olisi pahaksi jos pysyisi Amandan puheen perässä. :)