Jälleen kerran harmitti ettei ole kamerakännykkää. Olisi saanut iloisia kuvia kun ihmiset juoksevat sadetta suojaan. Alku illasta vettä tuli kaatamalla ja tihuttamalla vuoron perään. Tihkun aikana ihmiset juoksivat seuraavaan kauppaan tai katokseen ja kaatosateen kohdalla hymyiltiin katoksissa. Itsekin onnistuin kiertelemään kaupunkia pari tuntia kastumatta pahasti. :)

Avaruus on tämän ollut tämän päivän juttu. Kaislikko pisti päivällä mieleni miettimään ja sattumalta olin illalla menossa katsomaan hitchhikeriä. Avaruus on jännä juttu. Senhän pitäisi olla ääretön, mutta kuinka moni oikeasti pystyy ymmärtämään käsitteen ääretön? Ja mistä tiedämme onko jokin asia ääretön jos emme kerran voi nähdä mihin se loppuu? Onko avaruus oikeasti ääretön vai kuvittelemmeko vain niin, koska emme näe tarpeeksi pitkälle? Mitäpä jos se loppuu jossain? Minä luulen, että senkin reuna tulee vastaan. Mitä siellä toisella puolella sitten on? Toinen avaruus? Mihin avaruudet loppuvat? Vähän sama kun pitäisi pohtia mihin mustanaukon syömät planeetat menevät? Ei mihinkään? Pakkohan niille jotain on tapahtua? Eihän mikään voi vain lakata olemasta? Kai niistä nyt jotain jäänteitä jää? Voisin muuten opiskella tähtitieteitä, mutta matematiikka, fysiikka ja kemiä ei oikein luonnistu. ;)

Btw. jos menette katsomaan linnunradan käsikirjaa liftareille niin muistakaan pitää pylly penkissä aina lopputekstien loppuun asti. Leffa oli ihan hauska vaikka minä en yleensä pidä "komedioista". Tosin ensimmäinen puoli tuntia meni asettuessa siihen moodiin, että alkoi ymmärtää vitsit. Siinä syy miksi en koskaan kirjan kanssa päässyt pitkälle.

Joskus luultiin, että Maa on litteä ja että jos matkustaa liian kauas, voi pudota reunen yli. Mehän näemme maan kaksiulotteisena pintana, vaikka oikeasti se on kolmiulotteinen kappale, siis pallo. Avaruuden näemme kolmiulotteisena tilana, mutta sekin tavallaan kaareutuu, mutta meidän on mahdotonta ymmärtää sitä "neljättä ulottuvuutta", jossa kaareutumisen periaatteessa voisi nähdä, koska voimme tarkastella maailmankaikkeutta vain olemalla itse osana sitä. Siis samalla tavalla kuin pallon pinnalla ei ole reunaa, myöskään avaruudella ei ole reunaa. Valitettavan monimutkaistahan tämä on, sillä nämä asiat menevät täysin ihmisen kokemusmaailman ulkopuolelle!

Mustat aukot ovat kuolleitten suurten tähtien jäännöksiä. Niissä on suuri määrä ainetta tiivistynyt hyvin pieneen tilavuuteen. Tällöin painovoima on kasvanut niin suureksi, että mikään ei jaksa nousta sieltä pois, ei edes valo. Siksi niitä sanotaan mustiksi aukoiksi. Jos jokin kappale putoaa mustaan aukkoon, mustan aukon massa kasvaa entisestään, aivan kuten planeetan massa kasvaa, jos sen pinnalle putoaa vaikka meteoriitti. Mustaan aukkoon pudonnut kappale kuitenkin hajoaa, koska aukon painovoima kohdistaa siihen niin suuren voiman, että aineen rakenneosaset eivät pysty vastustamaan sitä ja pitämään kappaletta koossa. Kappale siis lakkaa olemasta omana itsenään, mutta sen massa ei häviä mihinkään, vaan se sulautuu osaksi mustaa aukkoa.

Jos olet kiinnostunut, tähtitieteestä on kirjoitettu paljon ihan ymmärrettävääkin populaaritieteellistä kirjallisuutta. Kokeile esimerkiksi Kari Enqvistin kirjaa Tyhjästä syntynyt. Siinä on paljon juttua juuri noista asioista, joita tuossa ihmettelit.

Kiitos selvennyksestä, tuota kirjaa voisi lukasta joskus (jos ei nyt niin vuoden päästä kun palaan Suomeen).

Mutta jos avaruus tavallaan myös kaareutuu eli on pyöreä niin mitä sen pyöreän toisella puolella on? Jos sillä ei suoranaista reunaa ole niin toinen puoli ainenkin?

Vielä kun osaat vastata miksi kammoksun/pelkään mustia aukkoja. :D

Periaatteessa on mahdollista, että on olemassa useampia erillisiä maailmankaikkeuksia. Niiden välillä ei kuitenkaan voi kulkea informaatiota, joten meidän on mahdotonta saada tietää niistä. Tilavuus ja aika ovat meidän maailmankaikkeutemme ominaisuuksia, eikä niitä ole olemassa ilman sitä, ja niinpä mitään ulkopuolta ei ole. En minä oikein osaa näitä asioita selittää, kun ei niitä kukaan oikeastaan voi sillä tavalla ymmärtää.

Mustia aukkoja pelkäät ehkä siksi, että musta aukko on pelottavalta kuulostava sana, tai sitten siksi, että jossain on kerrottu mustien aukkojen imevän sisäänsä kaiken lähelle joutuvan materian. Mustat aukot toimivat kuitenkin ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa suurimassainen kappale: Ne vetävät muuta massaa puoleensa samoja fysiikan lakeja noudattaen kuin esimerkiksi Maa vetäessään meitä ihmisiä puoleensa. Jos Auringon tilalle vaihdettaisiin samanmassainen musta aukko, planeetat jatkaisivat sen kiertämistä samoin kuin ennenkin. Se vain ei lämmittäisi ja valaisisi.

Sehän se yleinen ongelma onkin. Äärettömiä asioita on tavattoman vaikea käsittää. Toisaalta, voimmeko olla varmoja mistään mitä emme näe? :)

Jatkaisin pidemmin, mutta on kiirehdittävä junaan! Ehkä jatkan jossain vaiheessa maalta, jos pääsen koneelle. Tämä on niin mielenkiintoinen aihe!