Olen huomannut jännän käännöksen joka on tapahtunut tässä vajaan vuoden sisällä. Ennen otin itseeni ja raivostuin kun joku irkissä motkotti minun elävän vain verorahoilla kattoon räkien. Nyt hymyilen ja antaudun keskusteluun hyvin mielin. Tiedän jo, että minulla on oikeus elää näin, minulla on oikeus olla sairas niin kauan kun se tuntuu tarpeelliselle ja minulla on oikeus käyttää verorahoja.
Huvittavaa tän kertaisessa keskustelussa oli se, että suomenruotsalainen (kohtalaisen rikkaan perheen vesa) kitisi miten olisi niin kiva lomailla ja saada ilmaista rahaa. Minä voisin sanoa, että kyllä minullekin kelpaisi kaksikielinen perhe (oppisi kaksi kieltä hyvin) ja rikas isi joka maksaa kaiken. Voisin myös sanoa, että raha ei koskaan ole ilmaista ja ilmaisesta voi joskus joutua maksamaan saakelin kovan hinnan. Mutta hei, emmä jaksa suuttua, mä menen ostamaan jäätelön. Sossu nimittään ajatteli erilailla kun minä ja maksoin minulle vähän enemmän kun piti. Vaikka onhan se vähän surullista jos terve työssäkäyvä ihminen kadehtii sairasta joka saa 800 euroa kuussa. :)

Huoh, kyllä ihmiset jaksavat kadehtia. Olen kuullut ihan uskomattomia juttuja niistäkin tyypeistä, jotka kadehtivat vammaisten lasten vanhempien saamia KELA-rahoja... Mutta toisilla nyt vaan on jokin kumma reikä päässä.

Onhan se tietysti kateuden aihe kun toinen saa "ilmaista" rahaa. Moni ei vain oikein ajattele sitä rahaa pidemmälle esim. miksi saa sitä rahaa.
Kato sääkin vaan lomailet kotona ja nostat hirveet määrät ilmasta tukea! ;P

Tässä on tämä yleinen ongelma muiden kuin fyysisten sairauksien ymmärtämisessä. Henkinen sairastuminen on useimmiten paljon vakavampaa ja kuolleisuusluvut ovat huippuluokkaa. Eikö yhteiskunnan pitäisi tukea tässä jos missä. Ilmaista rahaa, pah. Verorahoja voisi sensijaan käyttää vähemmän hömppään, kuten virkamiesten turhaan matkusteluun, kannattamattomaan korkeakulttuuritoimintaan, uusien teiden rakentamiseen ym.

Vaan kun masennuksestahan voi parantua menemällä lenkille ja ottamalla itseään niskasta kiinni, eihän nyt kunnon kansalainen halua laiskoja elättää! Lomaahan sen sairaslomakin on. ;)
Lääkäriäni lainaten "turhaa koko terapia jos et vuodessa ole parantunut".

Btw. eläkkeestä maksetaan veroa.

Millä tavalla sinä olet sairas? Etkö jossain vaiheessa kirjoittanut, että menet au-pairiksi Englantiin? Miten pystyisit sellaista työtä tekemään ja vielä ulkomailla vieraalla kielellä? Luulisi siinä olevan ponnistamista ihan terveellekin?

Hienosti jaksat kirjoitella asioistasi ja kertoa mitä ostit Tiimarista jne.. Itse masennuksen sairastaneena muistan kuinka en jaksanut tehdä yhtään mitään eikä mikään kiinnostanut. Sinun tilanteesi on ilmeisesti erilainen..

Anonymous: Anteeksi, mutta en voi olla naurahtamatta. :)

Oletkohan sinä niitä ihmetapauksia jotka ovat hups tippuneet masennuksen syövereihin ja hups nousseet sieltä täydellisesti parantuneena? Onneksi olkoon jos olet, minä en.

Millä tavalla olen sairas?
Henkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut nollassa, elämänhalu on ollut nollassa. Nyt henkinen jaksaminen on kohonnut ja elämänhalu on tullut takaisin. Fyysinen jaksaminen on se mihin tässä seuraavaksi aion paneutua. Siksi menenkin Englantiin. Olen ollut ko. hommissa (Lontoossa) ennenkin ja tiedän millaista se on ja miten paljon se vaatii.
Olen tässä jo kevään ajan huomannut, että jaksaisin varmasti fyysisesti enemmän, mutta ei vain ole mitään kohdetta mihin "tuhlata" sitä energiaa. Ei ole päivisin mitään ohjelmaa joka pakottaisi elämään rutinoitua arkea. Toivottavasti Lontoossa tähän tulee muutos ja varmasti tulee. Jos huomaan etten jaksakkaan niin sitten en jaksa, sitten vaihdan perhettä tai tulen takaisin Suomeen. Tällä hetkellä kuitenkin luotan itseeni ja uskoni on korkealla. Rankkaa se varmasti tulee olemaan, mutta sitähän elämä on.

En tiedä oletko lukenut kaikki päiväkirjamerkintäni, aina sieltä vuodelta 1999 alkaen? Olen oman masennukseni saatossa kokenut myös ne päivät kun ei jaksanut nousta edes vessaan, paitsi oli pakko kun märkä peti olisi ollut entistä kurjempi. Monet postaukset olen kirjoittanut mielentilassa kun mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta, mitään ei jaksa ja toivoisi vain ettei tarvisi edes hengittää. Luojan kiitos (en ole uskovainen) pahin musta/tumman harmaa aika alkaa olla ohi ja alan nähdä elämässä myös värejä. Ehkäpä joskus vielä koittaa se hetki kun näen kaikki maailman värit, niin haaleat pastillit kun kirkkaat puhtaat värit. Sinä päivänä voin katsoa elämääni taaksen päin ja todeta olevani onnellinen, että selvisin hengissä vaikka yritinkin henkeni riistää monesti.

Luulenpa että sinä olet viimeksi saanut meistä rahaa isältä, en minä.
"Kohtalaisen rikkaan suomenruotsalaisen perheen vesa", mistähän sinä tiedät yhtään mitään perheeni tulotasosta?

800 eurolla kuussa ei ehkä elä vielä herroiksi, mutta työssäkäyvä tietää kuinka monta tuntia senkin 800 euron eteen tehdään töitä.

Pauliina: Et tainnut lukea juttua ajatuksella. Yhtä vähän sinä varmasti saat rahaa isältäsi kun mitä minun rahani on ilmaista.

Vaihtaisitko todellakin paikkaa kanssani?! Sillä minä hemmetti soikoon kyllä mielummin olisin terve työssäkäyvä kun masentunut kymmenen vuotta! Rautalankaako tarvitaan... Mieti hyvä nainen mikä sen rahan hinta on. Kyllä minäkin töissä olen ollut ja tiedän minkä hintaista työnteko on, mutta tiedätkö sinä minkä hintaista on kun elämä valuu vuosikausia hukkaan, koska elämä nyt vain on epäreilua eikä kaikille suoda tasapainoista lapsuutta/nuoruutta/aikuisuutta?

En voi olla kommentoimatta sen vertaa, että suinkaan kaikki, jotka käyvät töissä ja yrittävät viimeisillä voimillaan sitkuttaa, eivät ole kokeneet tasapainoista elämää/lapsuutta/nuoruutta. Jossakin vaiheessa moni on joutunut ottamaan itseään niskasta kiinni ja lakannut syyttämästä lapsuuttaan ja nuoruuttaan huonosta tuuristaan. Joskus vaan on jätettävä paska taakseen, jos meinaa selvitä. Ei täällä mitään saa ilmaiseksi.

nimim. 157,5 tuntia/kk 1200 e. Eikä pappaa joka betala.

En sanokkaan, että kaikki työssä käyvät terveet ovat syntyneet kultalusikka suussa. Tokihan tasapainoinen elämä antaa paremmat mahdollisuudet.

Kaikki asiat eivät myöskään parannu parilla juoksulenkillä ja niskasta repimällä, eikä kaikki ole tuurista kiinni.