Hyvä ystäväni, tuttavani, lukijani

Minä en ole vastuussa sinun teoistasi tai mielipiteistäsi. Jos minä kritisoin sinun tekojasi tai mielipiteistäsi se on vain minun mielipide, sinun ei tarvitse toimia sen mukaan. Minulla on oma mielipide, sinulla oma. Minä olen vastuussa omasta elämästäni, omista teoistani ja mielipiteistäni, sinä olet vastuussa omistasi. Älä siis syytä minua jos oma elämäsi, tekosi tai mielipiteesi eivät miellytä sinua.

Elina

kiitos :)

Nyt pitää taas sanoa jotain pitkästä aikaa.. Mistään en mitään tiedä, enkä ole ikinä tietänytkään, mutta palautteet ja muiden blogien lukeminen tappavat omintakeisuuden. Kirjoittajasta tulee huomaamatta muiden plagioija ja palautteiden ohjaamana saa vaikutteita miten kannattaa kirjoittaa.

Joo. Tiedän. "Tämä on minun, teen kuin haluan, vain itselleni" tms. Mutta voiko väitettä silti kiistää ?

naxos: En kiistäisi väitteistäsi, tottahan ne ovat. Kyllä minäkin olen kirjoittajana muuttunut kommenttien ja etenkin toisten blogien myötä (nappaan lähinnä aiheita muilta), olen tosin muuttunut noin muutenkin vuosien varrella. Toisaalta onko muutos aina pahasta? Kun kirkoittaa muille (kirjoitan edelleen enimmäkseen itseni takia, mutta huomioin kyllä tekstissä lukijat) joutuu asioita miettimään erilailla. Ei riitä, että vaan mesoaa ja kirjoittaa mitä itsestä parhaalle tuntuu. Toisille kirjoittaessa joutuu kirjoittamaan vähän kun terapeutille, selittämään, kääntelemään asioita. Tämä on ainoa puoli mitä toisille kirjoittamisessa olen ajatellut. Plagiointia, hui, jos sellaista on tapahtunut muissa kun meemien muodossa olen pahoillani. Kommentit varmasti vaikuttavat, niin postitiivisesti kun negatiivisesti... Toisaalta jos en tahtoisi mitään palautetta sulkisin koko kommenttilaatikon. Palautteesta voi oppia. :)

Lyhyesti. Toki lukijoilla on iso rooli, heidän kommenttinsa vaikuttaa minuun ja minä pohdin heitä kirjoittaessani. Varsinaisesti blogi on pystyssä kuitenkin omia tarpeitani varten. Minun on saatava purkaa tunteeni ulos tai ne jäävät vaivaamaan.