Päähän koskee, olen ajatellut liikaa, itkenyt liikaa sekä ollut ihan liian ärtynyt.

Päivä alkoi hyvin, aurinko paistoi eikä edes harmittanut vaikka piti herätä aikaisin. Menin mielenterveystoimistoon uuden lääkärin vastaanotolle luottavaisin mielin. Ei olisi pitänyt. Jännitin odottaessa ihan hirveästi (etenkin sen 10 minuuttia mitä lääkäri oli myöhässä). En varmaan istunut siinä epämukavalla penkillä kun viisi minuuttia kun itkin jo ihan hulluna (huom. en ole itkenyt terapiassa vuoden aikana kun kerran, lääkäreiden vastaanotolla en varmaan koskaan). Oli aivan sama mitä sanoin minua ei kuunneltu. Jos jotain vihaan niin tärkeilyä, minätiedänkaiken asennetta. Jumalauta anna minun kertoa asiani ja näkökulmani loppuun asti ennen kun tyrmäät sen! Aivan sama tyrmäätkö sen lopuksi vai et, mutta anna minun kertoa asiani!
Lääkärin mielestä vuoden terapiani on ollut turhaa, koska en ole kuntoutunut työkykyiseksi. Hän laittaisi minut tiiviiseen hoitosuhteeseen, mtt:ssa, uudistaisi lääkitykseni ja lähettäisi päiväsairaalaan. Ellen sitten ole muka työkykyinen jolloin voin lähteä Englantiin tai ihan mihin vaan. Ja minä luulin, että lääkärit osaa nähdä niitä harmaan sävyjä. Se etten ole vuodessa kuntoutunut vaikka olenkin käynyt terapiassa joka viikko ei mielestäni tarkoita etteikö terapiasta olisi ollut hyötyä. Muistelkaa tekin vain millainen olin vuosi sitten. Haluaisin myös tietää mikä on se mtt:n tiivis hoitosuhde? Sekö, että näen lääkärini seuraavan kerran syksyllä? Emme varanneet minulle uutta aikaa ja syksyksi hän suunnitteli lähinnä psykologisia haastatteluja/testejä. Eikös sinne elo-, syyskuulle ole kumminkin aika pitkä aika? Tiivis? Ja mitä vikaa lääkkeissäni nyt on? Ei kukaan pahasta masennuksesta pillereillä parane. Olen niin monet napit popsinut, että ei kiitos vaihdoille. Nämä on ihan ok. Päiväsairaala! Vaikka kuinka yritin sanoa, että se on mielestäni pahaa takapakkia niin ei. Mitä v*ttua minä siellä teen päivät pitkät pyörittelemässä peukaloitani! Sitähän tässä on tehty kotona jo vuosia! Ja niin monesti olen sanonut, että voisin herätä aikaisemmin aamulla jos minulla olisi jotain järkevää tekemistä koko päiväksi. Minusta päiväsairaalan sohvalla istuminen ja vielä masentuneempien tuijottelu ei ole järkevää tekemistä. Niin, mutta jos lähden Englantiin olen terve eikä minua enää tarvitse hoitaa. Eli heihei eläke. Itseasiassa lääkäri olisi ollut katkaisemassa eläkkeeni jo syksyltä, mutta lopulta suostui sen automaattiseen katkeamiseen joulukuussa. Uutta eläkettä hän ei suosittelisi kun korkeintaan puoli vuotta kerrallaan (jos olisin siis Suomessa). Hän kun aikoo tuolla "tiiviillä" hoitosuhteella parantaa minut täyteen kuntoon siihen mennessä... Jos minä olin paskassa kunnossa viisi vuotta sitten niin millä ihme pillerillä minä muka tästä kunnosta kuntoutuisin täysin työkykyiseksi puolessa vuodessa? Tai vuodessa? Tai edes puolessatoista vuodessa?

Yritin myös vedota rahaseikkoihin. Millä minä maksan lääkkeeni Englannissa? Millä minä maksan kaikki muut kulut? Sillä surkealla palkalla? Niin ne muutkin kuulma tekevät, ihanko tosi, muuten vain olen ollut au pairina kahdesti, ehkä tiedän mitä sillä palkalla maksaa ja mitä ei. Millä minä maksan vuokran, laskut ja ruuat kun tulen takaisin (ennen kun pääsen taas jonkun rahan/tuen piiriin)?
Minä stressaan rahasta! Niin tekevät kuulma muutkin... Käsi ylös kuinka moni on joutunut sairaalaan yliannostuksen takia, koska rahat oli loppu? Tämä talvi ja kevät on ollut aivan mahtavaa aikaa, vuosiin ei ole tarvinnut repiä hiuksia, olen eläkkeellä. Tiedän tasan minä päivänä saan rahaa ja paljonko, summa on myös sellainen, että sillä oikeasti elää, ei paljon, mutta sen verran, että elää (ei tarvitse syödä pelkkää makaroonia). Tiedän sen saman summan kolahtavan tilille tässä kuussa, ensi kuussa ja vielä puolen vuodenkin kuluttua. Voi elää ja hengittää vapaasti, keskittyä oikeaan kuntoutukseen eikä arjen kiroamiseen.
Eläkettä ei voi kuulma saada pelkin taloudellisin perustein (miksihän Kelassa sanottiin ok?). Eipä tietenkään ja pelkästä taloudestahan tässä on kyse. Muillakin on taloudellisia ongelmia. Jos ei muut niin en minäkään! Perhana!
Kumpihan tässä nyt tuntee minut. Minä vai lääkäri joka ei ole koskaan aikaisemmin minua edes nähnyt?

Lääkäri.

Ahdistaa niin, että hampaat on puuduksissa.