Mä haluan lähteä, sinne Lontooseen. Olen pyörittänyt lähtöideaa päässäni jo viikkoja. Olen tutkinut au-pair- ja muita helppoja työpaikkoja, pohtinut mitä teen asunnolleni ja tavaroilleni, eilen katselin jopa lentolippujen hintoja. Ei yhtään huvita olla täällä.
Mahtaakohan toasille käydä, että vuokraisin asuntoni vuodeksi? Tavaroineen päivineen? Mitenhän Kela asiaan suhtautuua? Meinaan siis eläkettäni ja semmoisia. Terapia jäisi tauolle tai katkeaisi kokonaan, mutta hei, eihän minun ole mitään mieltä siellä edes käydä kun ei minulla ole sitä elämää. Yliopistoon tuskin pääsen kesällä vaikka kuinka lukisin. Kaiken huipuksi, tämä on viimeinen vuosi kun voin lähteä au-pairiksi (olen liian vanha, tämän ikäisellä pitäisi olla jo perhe ja vakityö). Ei se homma herkkua ole, mutta helppoa.

Pelkään, että jos en nyt lähde en tule lähteneeksi myöhemminkään. Toisaalta pitäisi järjestellä niin monta asiaa ettei sekään huvita. Ja "kotiin" olisi kuitenkin joskus palattava. Silloin on aloitettava kaikki taas alusta.

Tuntuu niin kuolleelta. Rakennan "pesää" jota en halua rakentaa. Kerään ympärilleni tavaroita ja asioita sitoakseni itseni tähän paikkaan. Uskottelen itselleni haluavani elää tässä ja näin. Vai onko mielikuva Lontoosta sittenkin se virheellinen osa tässä ajatteluketjussa? Onko se vain romantisoitu unelma?