Uuden tutkimuksen mukaan opiskelijat näkevät nälkää. Miksi asiaa piti tutkia vaikka niin moni opiskelija on asiasta meukannut jo vuosia? Toisaalta ihan hyvä, että siitä on olemassa nyt tutkimustulos, eivätpähän voi enää vähätellä opiskelijoiden rahaongelmia. Soisi kyllä tulevan iso haloo myös siitä miksi opiskelija on velvoitettu ottamaan lainaa elääkseen. Kuten tänään jostain blogista luin (en muista mistä enkä jaksa alkaa etsiä) eikös äitiyslomalle jäävänkin voisi pakottaa ottamaan lainaa. Opiskelu on kuulma vapaaehtoista (jaa on vai? Mitä töitä saa ilman mitään ammattia? Nehän nauraa sulle työkkärissäkin jos sulla ei ole ammattia.). Minusta myös työttömyys on aika vapaaehtoinen juttu. Myönnän, että on toki ihmisiä jotka hakevat ja hakevat töitä eivätkä saa. Tosin ihmettelen myös miksi. Mitä töitä he hakevat? Millä vaatimuksilla? Onko heissä persoonana vikaa? Jos kerta ammatti on niin kyllä sitä työtä yleensä löytyy. Paskempaa jos ei parempaa. Anyway, äitiys on vapaaehtoinen. Miksi äitiyspäivärahalla olevaa ei siis pakoteta ottamaan lainaa? Olisi muuten kiva tietää mitä sossu sanoo äitiyspäivärahalla elävälle jos hänen rahansa ei kerta kaikkiaan riitä. Kenelläkään tietoa?

Se varsinainen aihe johon halusin tuossa puuttua on ihmisten asenne. Monien mielestä opiskelu on lyhytaikainen ja sen muutaman vuoden voi kituakin. He ovat selvinneet joten muidenkin pitää selvitä. Ei ole pakko asua kalliisti keskustassa, ei ole pakko roikkua baarissa joka yö ja kännätä satoja euroja (satoja?! mitä helvetin satoja?!), kulkea merkkivaatteissa ja juoda lattea kahvilassa.
Joskus oikein jää pohtimaan mistä nämä kuvitelmat ovat syntyneet. Mietitäänpä.

1.) Opiskeluun käytetyt vuodet.
Lyhyimmillään jatko-opiskelu vie vuoden pari, pisimmillään kymmenen vuotta jopa enemmän riippuen montako tutkintoa haluaa. Vuosi pari on vähän, sen todellakin voi kitua. Kymmenen vuotta on helvetin paljon. Kuka haluaa asua kaupungin laidalla -70 valmistuneessa, remontoimattomassa soluasunnossa kymmenen vuotta kaurapuurolla? Vielä kolmekymppisenä? Minä asuin soluasunnoissa yhdeksän vuotta ja voin sanoa, että viimeiset vuodet kesti lähinnä, koska asunto oli erittäin siisti ja kun oli pakko. Nyt kai pitäisi mennä töihin vaikka ei ole valmistunut ammattiin mihin tahtoo, ihan vain koska haluan asua inhimillisesti?

2. Minäkin olen selviytynyt, sinunkin on pakko selviytyä.
Tarvitseeko tuota enää edes selittää, tuohon muotoon asennettuna se alkaa jo kuullostaa niin idioottimaiselle ettei sitä mielestäni tarvitse enää edes miettiä. Ihmiset on erilaisia, hyvä tavaton.

3. Ei ole pakko asua kalliisti keskustassa.
Tähän vastasinkin jo.

4. Ei ole pakko roikkua baareissa ja kännätä satoja euroja.
Mistä lähin opiskelijalla on jäänyt vuokran ja laskujen jälkeen satoja euroja? Edes sataa euroa? Tämän väittämän takana on varmaan haalaripukuiset opiskelijat jotka ovat hyvin näkyvä ryhmä yöelämässä. Haalarikansa on yleensä korkeammassa koulussa, osa myös osa-aikaisessa työssä. Ne joilla ei ole rahaa, he juovat omia. Vai eikö kukaan ole koskaan muka nähnyt haalaripukuista opiskelijaa hörppimässä omasta pullosta?
Btw. minä en juo, enkä roiku baarissa. Eikä sitä tee myöskään moni muukaan.

5. Ei ole pakko käyttää merkkivaatteita.
Merkkivaatteiden suurkuluttajia taitaa olla lähinnä teini-ikäiset. 20-30v. päällä näkee yleensä jo vähän kestävämpää ja ei niin muodikasta vaatetta. Ne muodikkaat paidat on ostettu henkasta ja maukasta, joka on halpa.

6. latte
Latte on toki hyvää, mutta aika harvinainen herkku. Mitä kahviloissa olen käynyt niin enemmän olen nähnyt teini-ikäisiä tai kolmekymppisiä. Minä olen istunut sen yhden laten kanssa tunteja. Yleensä haen latteni Mäkistä jossa se maksaa alle kaksi euroa, muffinin/pullan kanssa 2,50.

Kun kerran on rakennettu yhteiskunta missä on luotu kaikkia kattava tukijärjestelmä jossa jokaisella on yritetty antaa sama mahdollisuus, taustasta riippumatta, pitäisi sen sitten olla toimiva ja tasapuolinen. Turha kitistä, että jonkun ryhmän pitäisi maksaa itse elämisensä jos toisen ryhmän ei tarvitse. Ajetaan alas sitten kaikki tukimuodot niin opintotuki, kodinhoidontuki, työttömyyskorvaukset, sairaskorvaukset, eläkkeet kun vammaistuet. Maksakoon jokainen itse omat menonsa. Katsotaan sitten kellä on kivaa.