Geo on kiusannut pari päivää. Siltä sivulta mikä minulla on ollut vuosia bookmarkkeina ei enää pääsekkään päivittämään vaikka se ovelasti näyttää ihan oikealta sivulta.
Ikävä kyllä en tainnut tehdä siihen kivaan nörttiin niin hyvää vaikutusta, että saisin usb:ni ja kotisivuni kuntoon joskus. Noh, aina ei voi voittaa. Pitää jatkaa nörttimiehen etsimistä.

Alan huomata vähitellen itsessäni niin psyykkisesti kun fyysisesti kieltäytymisen merkkejä. Kieltäytymistä toimimisesta siis. Kuten olen maininnut, viime aikoina olen ollut kohtalaisen tuottava ja kiireinenkin. Olen saanut tehtyä asioita ja vielä suht ajoissa. Jo jonkin aikaa tämä niskaan hengittävä kiire on ärsyttänyt. Tuntuu ettei tekeminen lopu koskaan. Kun muistilistan pääsee loppuun voi sen ihan hyvin aloittaa alusta, tuskin ne muistettavat asiat kovin ovat muuttuneet. Samat pyykit, tiski, imuroi, tentti ja ostokset siellä ovat viikosta toiseen.
Ennen jotenkin antoi itselleen enemmän lupaa luistaa muistilistan asioista. Kun ei fyysisesti jaksanut niin ei jaksanut. Nukkui kohtalaisen tyytyväisenä neljään viiteen iltapäivään eikä aina edes vituttanut. Nyt kun tietää jaksavansa (fyysisesti) tehdä asioita vituttaa jos ei kykene nousemaan 11-12 aikaan. Esim. tänään nukuin lähemmäs viiteen. Heräsin kyllä 12 aikaa ihan pirteänä, ajattelin nukkua vielä tunnin. Yhdeltä olin ihan valmis nousemaan, mutta sängyssä loikoileminen oli mukavaa, joten päätin ihan vaan loikoilla. Nukahtelin ja koska unet oli kivoja ja jännittäviä piti aina nukahtaa ihan vaan hetkeksi, että näkee sen unen loppuun. Minulla on ihme tuuri, jos näen päiväsaikaan unta josta herään hetkeksi, pystyn uudelleen nukahtaessa palaamaan tuohon uneen. Uni ei ole samanlaista syvää unta kun öisin vaan puolihorrosta. Näin siis seurasin mielenkiintoisia unia aina viiteen. Paska.

Miksi en voisi olla kokonaan terve. Tälläinen puolisairas on inhottavaa. Välillä kroppa ei jaksa, mutta pää vetää tuhatta ja kahtasataa, välillä pää ei jaksa ja kroppa hurjastelee ylinopeutta. Miksi ne eivät ole koskaan tasapainossa? Tai jos on niin molemmat ovat tiskirättinä lattialla. Tosi jees.

Juu, kello on puoli kuusi aamulla. Tämän siitä saa kun nukkuu myöhään. Ei väsytä yhtään. Arvatkaa olenko kaikesta huolimatta saanut tänään mitään aikaiseksi. No en. Tiskin tiskasin ja luentomuistiinpanoja olen kirjoittanut pari tuntia. Ruokapöytä ja tämä pöytä on edelleen tavaran peittämänä, villakoirat juoksentelee edelleen keskellä lattiaa. Nurkkiin en uskalla edes katsoa, onneksi asunnostani on kaksi kattolamppua poksahtanut...niitäkään ei ole vaihtanut. Makkarin verhot odottaa edelleen paketissa, kuten myöskin verhoklipsit. Tulppaanitkin on kuivuneet niin kasaan kun kuollut tulppaani vaan voi. En viitsi heittää niitä roskiin, koska niiden paikalle olisi keksittävä jotain muuta, enkä jaksa tonkia sotkuisia kaappeja. Voi mikä ihana syy-seuraus-syy-seuraus-suhde minulla onkaan menossa. Kukahan katkoisi senkään?

Okey, näin kun alkaa todella kirjoittamaan ja pohtimaan päivän (päivien) vitutusta niin alkaa kieltämättä huvittamaan. Josko edes nuo tulppaanit viskaisi sinne roskiin, sain sentään vietyä roskatkin joten uudessa pussissa on tilaa.