Turhauttavaa. Huomaat itkeväni ilman syytä tai no, syyni on turhautuneisuus. Jipii. Yritin tänään juuri selittää psykille tuota itkemistäni. Tuntuu niin hölmölle pillittää vaikkei oikeastaan ole mitään syytä. Ainoa syy on ahdistus ja paska olo. Mutta niille ei ole syytä. Kaikki on ihan ok, koulu on ihan kivaa, kissat on ihan kivoja, kaikki on ihan jees. Okey, sossun rahat ei ole vieläkään tullut, mutta raha nyt stressaa aina, ei sitä lasketa. Miksi sitten välillä iskee ihan hirveä olo. Ahdistaa, tuntuu, että tukehtuu (ei kuitenkaan paniikkikohtausta), vituttaa, mikään ei huvita ja olo on niin turhautunut. Jos kaikelle olisi vain syy! Tälläinen olo olisi paljon helpompi kestää kun tietäisi mikä sen aiheuttaa. Ilman sitä asialle ei voi tehdä mitään ja sekös ahdistaa lisää. Oikea noidenkehä.
Tori Amos rokkaa tälläisessä fiiliksessä.

Odotan joulua kun kuuta nousevaa. Kun muut vihaavat joulumainoksia (tv-mainokset on huonoja), jouluroinaa ym. minä hypistelen niitä innoissani. Olisipa vain varaa ostaa kaikkea! Koristaisin kämppäni katosta lattiaan kaikilla ihanilla koristeilla. Ei mitään jenkkimäisiä muovileluja vaan kunnon koristeita.
Vaan luulempa, että joulukuussa huomaan ettei minulla ole rahaa olla joulua kotona. Pakkaan kamani ja kissat ja matkustan ankeana porukoille. :|

Miten vaikea voikaan muuten olla parisängyn kääntäminen pienessä makkarissa! Ajattelin sen hoituvan sutjakkaa ennen kaunareita, mutta kappas, jouduin repimään patjat ja pohjan pois, kääntämään sängyn kyljelleen ennen kuin se mahtui kääntymään. Tosi kiva. Noh, nyt se on käännetty ja makkariin tuli vähän tilaa. Miksi en aiemmin älynnyt, että noin päin ylimääräinen tila asettuu fiksumpiin kohtiin.