Tulin juuri hautausmaalta, Kalevankankaan hautausmaalta. Ja kyllä, kello on puoli neljä (kun alotin tämän kirjoittamisen) aamuyöllä. Oli hieman karmiva paikka, tähän aikaan. :) Kaunis kuitenkin, omalla tapaan. Kynttilöitä oli ihan kiitettävästi, tosin odotin hieman enemmän, onhan kyse äärimmäisen suuresta hautausmaasta. Ehkä se johtuu siitä ettei siellä ole tarjolla uusia hautapaikkoja (paitsi uurnahautoja), joilloin suurin osa haudoista on vanhoja? Useampi kysymys jäi mieleen ja olenkin vähän pettynyt kun netistä ei löydy suuremmin tietoa paikasta. Pitää varmaan joku kesä käydä siellä kiertokäynnillä. Ilmeisemmin ne kolmion ja neliön malliset hautakivet ovat uurnahautoja? Kuka on keksinyt tämän jännän muodon kiville ja onko yksi kivi aina per suku vai useita sukuja samassa kivessä? Entäpä se kummallinen "äiti"-hauta siellä läntisessä kulmassa, Kalevantien portilla? Onko jossain isä-hauta? Harmi, että missasin tuon Hietakehto.
Toisaalta, olisi varmaan parempi mennä sinne vähän valoisampaan aikaan. Ei olisi niin säikky ja malttaisi tutkailla paikkaa. Etenkään se juoppo pultsari ei avittanut olotilaani, eikä se karmiva käytävä missä humisi kuuset ihan liian lähellä päätä.

Tulipahan lenkkeiltyä. Kotimatkalla uuden Domuksen kirkasvaloinen Domus-"kyltti" hätkäytti. Harmi etten löytänyt siitä yhtään yökuvaa.