Serkkuni, josta kesällä kerroin, pullautti tosiaan sen lapsen ulos jonkun aikaa sitten. Sen jälkeen tämän serkun (S) pikkusisko (A) on jaksanut kysellä minulta jokaisen yhteydenoton yhteydessä koska menen katsomaan sitä lasta, aionko mennä katsomaan, hyvä ettei ole valittanut miksi en ole jo mennyt katsomaan.
Olen aina ollut hieman sitä mieltä, että serkkuni A elää elämäänsä isosiskonsa kautta. S on reissannut ympäriinsä ja tehnyt aina juuri sitä mitä tahtoo välittämättä miten sukulaiset kauhistelevat. A ei ikinä ole uskaltanut tehdä mitään erikoista. Suurin juttu hänen elämässään oli lienee muuttaa parin sadan kilometrin päähän synnyinkodistaan.

Minun isosiskoni kävi katsomassa lasta, kun sattui saamaan omasta kotikaupungistaa kyydin serkkuni luokse. Mutta minä en ymmärrä miksi minun pitäisi lähteä Tampereelta Mikkeliin asti yhden lapsen takia? Eihän sen lapsi mihinkään sieltä karkaa, kyllähän minä näen sen kun seuraavan kerran Mikkeliin menen, eli ensi viikonloppuna (serkkuni A on tiennyt tämän kokoajan). Miksi tuhlaisin 40 euroa junamatkaan yhden lapsen takia? Etenkään kun sitä mammonaa ei kilise pussiini mitenkään ruhtinaallisesti.
Mitä hemmettiä siinä lapsessa on kun sen näkeminen ei voi muka odottaa?! Otetaan vielä huomioon se, että serkkuni S ei ole kertaakaan kysellyt koska olisin tulossa. Okey, onhan se meidän serkusten ensimmäinen lapsi, mutta silti, en kuitenkaan ole edes sen lapsen täti. Onko se jotenkin kummallista jos en meuhkaa serkkuni lapsesta tai juokse pää kolmantena jalkana sitä katsomaan? Kyllä kaikkien osapuolten pitäisi olla ihan tietoisia etten ole mikään mieletön babyfani ylipäätään. V*tuttaa vain tuollainen painostaminen. Hitto, kohta jätän vauvan moikkaamisen väliin ihan kiusallani.

Toisaalta, A on todellakin aina elänyt siskonsa kautta ja jos kyselen hänen kuulumisia yleensä kuulen myös S:n kuulumiset...