Sain sähköpostilla kommenttia tuohon kiusaamispostaukseen. Maili sisälti sen mitä kaikki varmasti tahtoivat kysyä. Miksi? Miksi en vain lähde tuollaiselta irc-kanavalta?

Tämä kanava perustettiin melkein 10 vuotta sitten, minä olin yksi niistä ensimmäisistä siellä. Tällä hetkellä kanavalla käy muutama hassu jotka ovat olleet siellä minua kauemmin. Nämä kiusaajat ja nälvijät ovat tulleet vuosia minun jälkeeni. Jo sitä ennen tästä kanavasta tuli minulle tärkeä. Kauan sitten meitä oli kaveriporukka joka asui samassa asuntolassa, Otavassa. Kun tämä porukka hajosi näimme toisiaamme edelleen (vain) tällä kanavalla. Kun minä olin Englannissa pidin siskooni yhteyttä irkkaamalla tällä kanavalla missä siskonikin oli. Näistä ihmisistä muodostui vuosien saatossa hyviä kavereita, jopa ystäviä. Näimme/näemme vuosittain, vaikka ihmiset asuvatkin ympäri Suomea, jopa ulkomailla. Olen monesti irkannut muuallakin, mutta millään muulla kanavalla ei tunnu olevan sellaista lämmintä henkeä kuin tällä kanavalla. Ei meitä mikään yhdistä, kanava ei ole kasa samassa kaupungissa asuvia, samoja harrastuksia omaavia tms. kanava on vain kanava. Kanavalla on kaiken ikäistä ja kaikenlaisia ihmisiä, siksi pidänkin sitä rikkautena. Kanavalla ei taida kovinkaan usein olla ihmisiä jotka eivät tuntisi jotain kanavalla olijaa livenäkin, jotain kautta. Jos ei tunne kanavalle tullessaan niin vuoden sisällä takulla. Kanava on juuri sopivan kokoinen, että kaikki voivat jutella keskenään, tuntea kaikki.

#ss on toinen kotini, miksi luopuisin siitä jos nurkista vähän vetää? Ehkä olen naiivi kun haluan uskoa, että jonain päivänä kaikki on hyvin? Jo nyt, luojan kiitos, alkaa kuulua soraääniä, puolustuksia (kiitos D).

Yritin tänään keskustalla erään nälvijän kanssa. Olimme jossain vaiheessa kohtalaisen läheisiä, tietyllä tapaa. Välillämme vallitsi tietynlainen harmonia vaikka vittuilimmekin toisillemme. Tiesimme missä on raja, henkilökohtaisuuksiin ei mennä, ei sellaisiin jotka voivat oikeasti satuttaa toista. Nyt kuitenkin koen, että hän on mennyt näiden kahden pahimman kiusaajan leiviin. Hän ei enää vai laske leikkiä vaan ampuu kovilla. Hän ei enää lopeta sen yhden lauseen jälkeen vaan jatkaa. Hänen puolustuksensa oli, että kaikki mitä kerron itse kanavalla on vapaata riistaa.
Olen pettynyt. Tokihan kaikki sanomani on minun sanomaa. Jos en haluaisi kertoa jättäisin kertomatta. Mielestäni asioista puhuminen ei kuitenkaan anna toisille oikeutta käyttää kaikkea tietoa toista ihmistä vastaan. Ei ole reilua kääntää asioita päälaelleen, vääristellä sanomisia ja suoraan sanoen jopa valehdella. Oli ne sitten kuinka julkisesti tahansa sanottu. Mielestäni toisen tahallinen loukkaaminen on epärehellistä ja rumaa. Myös netissä pitäisi osata käyttäytyä, vaikka ihmiset eivät tunnukaan ihmisille. Tiedän, että netti huijaa ajan saatossa. Tulee jotenkin sokeaksi ja tunteettomaksi. Silti aika ajoin olisi hyvä muistaa, että vaikka netissä on helppo sanoa ihan mitä vain ei se tarkoita, että siellä toisessa päässä olisi yhtään sen vähemmän ihminen.

Käytöstapoja, toisten kunnioittamista, tasa-arvoista kohtelua, sitä minä kaipaan.

ps. J jos luet tämän niin miksi et kohtele muita samoin? En minä ole kanavan ainoa masentunut. En minä ole ainoa joka on masennuksen takia sairaslomalla. Enkä minä ole ainoa joka on kertonut sen kanavalla. Miksi minä olen silti ainoa jolle auotaan päätä?