Viimeistä viedään, siis kuukauden päivää.
Kun muillakin on niin söpöjä niin miksipä en minäkin.

Stimpy ja Milla kävivät tänään katsomassa kisuja. Vähän kyllä jänskätti niiden käynti. Voin kuvitella miltä adoptoitavista lapsista tuntuu kun kylään tulee uusi äiti ja isä ehdokas. Nenä pyyhitään räästä ja ollaan niin koreita kun olla ja voi. Nyt toivon vain kovasti, että pennut teki tarpeeksi hyvän vaikutuksen ja joulukuun alussa todellakin lähtee kaksi tenavaa hyvään kotiin. Yalbert kyllä taisi jo paikkansa lunastaa. :)

Tiimari pisti ensimmäiset joulumainokset postilaatikkooni. Odotan joulua innolla, vaikka ehkä vähän aikaista mainontaa onkin. Olisivat nyt odottaneet marraskuun puolelle. Tänä jouluna toivon mukaan todellakin olen kotona. Ostan oman pienen kuusen ja oman joulukinkun. Istuskelen hiljaisessa asunnossa kissoineen ja kirjoineen ja nautin. Käyn keskellä yötä Kalevan hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta ja sytytän pari kynttilää kynttilättömille haudoille.
Jos vaan on rahaa.

Sitä ennen olisi kuitenkin tehtävä vaikka mitä. Esim. seuraavan kahden viikon aikana olisi luettava 3 tenttikirjaa, joista yksi mahdollisimman nopeasti, palautuspäivä oli toissapäivänä, eikä voi uusia kun se on varattuna jollekin muulle. Hyi mua, panttaan kirjaa.
Ei huvita. Haluaisin vain käpertyä sohvalle yhtä pieneen myttyyn kun Lilla, keskelle peittoja ja nukkua onnellisena kun pikkukissa. Välillä käydä jahtaamassa leluhiirtä ja palata sohvalle kaverin kainaloon.
Varpaita palelee vaikka on villasukat.