Räjähdin eilen hieman irkissä. Tämä eräs yökötys joka lahjoitti minulle turhan digikameran alkoi jälleen "päteä". Turhaa mussutusta minun koneeni toiminnasta, joka ei haittaa ketään muuta millään tapaa, minua voisi harmittaa, mutta ei harmita. Hänellä on kuitenkin tarve neuvoa. Miksi tarvitsee tulla neuvomaan ja pätemään jos minua ei koko "ongelma" edes häiritse. Minua häiritsee hänen päteminen! Päätin siis avautua. Kun vaadin häneltä vastausta "voisiko hän kertoa miksi hänen tarvitsee neuvoa minua asiassa joka ei edes kuulu hänelle" hän päätti vaatia minulta vastausta miksi minä olen joutunut vatsahuuhteluun. Öh, anteeksi. Mitä helvettiä hänelle kuuluu miksi minä olen joutunut vatsahuuhteluun?! "Koska sä olet kirjottanut niistä blogiisi." Anteeksi?! Se, että minä tilitän tänne asioitani ei tarkoita, että jokainen pulliainen voi tulla vaatimaan minulta vastauksia minun tapohini elää, etenkään kun asiat eivät liity heihin mitenkään! Tokihan olen tilivelvollinen niille jotka esim. ovat olleet tilanteessa läsnä (osallisia) ja heille olenkin selittänyt tekojani. Mutta ihminen joka ei liity asiaan mitenkään...

Suivaannuin sen verran tehokkaasti, että päätinpä sanoa kaikki mitä hänestä ajattelen. Siinä meni kanavalle niin yököttävä lääppiminen miiteissä kun tilitykset irkissä. Jossain aiemmin olen varmaan kiroillut miten vihaan hänen tapaansa tulla istumaan aina minun viereen (miiteissä) jos siinä on tilaa. Ja kännisenä selittämään kaikkea "Elina, sä olet niin hieno ihminen" paskaa, joka ei oikeasti vähempää voisi kiinnostaa. Etenkään kun hän vain on niin creepy! Samoin hänellä on tapana kännipäissä (ja välillä selvänäkin) tulla irkissä tilittämään minulle elämäänsä. Miten paskaa elämä on, miten hänkin on harkinnut itsensä tappamista jne. Olen vaikka kuinka monesti sanonut suoraa etten halua kuunnella muiden tilitystä, mutta ei. Kaiken huipuksi hän alkoi eilenkin kaiken tämän kinaamisen jälkeen tilittämään... "Kun minä joskus kuolen niin varmaan oman käden kautta lähden. Eipä minua kukaan varmasti jää kaipaamaan." Aaaargh!
Se, että minä tilitän täällä elämääni ei tarkoita, että minä haluan kuulla muiden tilitystä! Jos minä olen täällä kertonut harkitsevani itseni tappamista niin ei se tarkoita, että haluan kuunnella kuinka tuhannen muun ihmisen päässä on käynyt sama ajatus! Miksi se on niin saakelin vaikea ymmärtää, että tämä on vain blogi, ei sen enempää. Sinä lukija et ole yhtään sen suuremmassa asemassa minun elämässäni vaikka tätä luetkin! Minä en tunne sinua sen paremmin vaikka sinä ehkä oletat tuntevasi minut tämän kautta. Minä en ole yhtään sen valmiimpi kuuntelemaan sinun juttujasi vaikka ne olisivat saman tyylisiä kuin minun! Enhän minä edes tunne sinua!
Okey, lopuksi on todettava, että ei minua häiritse jos joku teistä laittaa/on laittanut mailia/viestiä jossa kertoo elävänsä saman tyylistä elämää. Se on ihan ok. Pointtini vain on, että älä odota minulta sympatiaan ja terapiaa. Joidenkin kanssa on mukava keskustella enemmänkin (Joonas), joiden kanssa ei kiinnosta jatkaa asiaa mihinkään (tämä idiootti).

Niin, päätin etten aio olla enää yhteydessä äitiini. En vain ole kertonut sitä vielä hänelle.