Olin yllättynyt miten nopeaa Joonaksen ex kuuli tilityksestäni. Olin hieman yllättynyt myös reagtiosta. Vaan mitäpä muutakaan sitä olisi voinut odottaa. Ja koskapa mikään olisi mitään miltä se näyttää.

Pääkipu vainoaa edelleen. Pitäisi kai huolestua, mutta en osaa. Kaippa se johtuu siitä, että nukun liikaa? Toisaalta, jos, niin miksi sitä ei ole esiintynyt aiemmin? Ja miksi särkylääkkeet ei auta?

Nyt on taas niitä päiviä kun kaikki kiukuttaa. Ei ole olemassa mitään suurempaa syytä mikä vituttaisi, on vain kasa pienempiä. Kamalasti tekisi mieli tilittää, mutta ei ole mitään tilitettvää. Pää on kipeä, on flunssa, tiskit on tiskaamatta, pyykkiä pitäisi pestä, Tiitin käytös nyppii välillä, vituttaa kun ei saa mitään aikaiseksi, kurkku on kipeä, ei ole sitä digikameraa jne. Kuhan vaan vituttaa.

Timo aikoo lähteä Filippiineille jouluksi ja uudeksivuodeksi. Voi paska...tai siis sinällään hienoa. Timo ei ole koskaan käynyt Tallinnaa/Tukholmaa pidemmällä, ei edes lentänyt koneella minnekkään. Jotenkin vaan vaivaa. Tahtoisin lähteä mukaan. En sen takia, että haluan ulkomaille vaan, koska minä vuosia uneksin siitä, että minä veisin Timon ensimmäistä kertaa ulkomaille, Lontooseen. Minä voisin kertoa tarinoita eri paikoista ja näyttää kaikki hienot jutut. Tavallaan kai jotenkin olin niin päättänyt, että Timon ensimmäinen ulkomaanreissu tapahtuu me-muodossa, me menemme.
Ja nyt se on lähdössä yksin. Ei sen näin pitänyt mennä...