Olen aina ärtynyt jenkkiohjelmista/tarinoista joissa tyttäret hehkuttavat suhdettaan äitiinsä. Voiko äidin kanssa oikeasti olla äärimmäisen hyvissä väleissä? Voiko äiti todella olla se elämän sankari?

Mulla on äidin puolelta päälle kaksikymmentä serkkua. Yksi niistä on menossa tosiaan naimisiin, taisin asiasta mainita. Äiti puhui tuossa jonkun aikaa sitten miten hän niin ymmärtää jos ei saa kutsua häihin. Serkkuni (ei tämä naimisiin menevä), tätini ja isäni takasivat aikanaan äidille ison lainan. Lopulta äiti ei kyennyt maksamaan lainaa takaisin (kännääminen ei ainenkaan edistänyt asiaa), joten maksumieheksi jäivät takaajat. Tietojeni mukaan tätini todettiin lähes varattomaksi, eikä serkullanikaan kovin paljoa rahaa ollut, joten suurimman osan lainasta joutui maksamaan isäni. Iskä ei puhunut äidille vuosiin, ei halunnut edes kuulla äitiä mainittavan. Minusta se oli ihan ymmärrettävää eikä siinä mitä. Nykyään he tosiaan jo puhuvat toisilleen. Serkkuni ja tätini sitä vastoin eivät puhu vieläkään äidilleni tai kai he puhuvat, tappelevat. Äitini on viime vuosina onnistunut suututtamaan muutkin siskonsa aika lahjakkaasti.
Tämä naimisiin menevä serkkuni, Johannes, on päättänyt ettei äitini saa kutsua häihin. Kyseessä on hyvin uskonnolliset häät jossa ei tarjoilla edes alkoholia. Ymmärrän morsiusparia oikein hyvin. En minäkään haluaisi häihini alkoholistia väkivaltasine miehineen, etenkään kun tämä tulee äärimmäisen suurella todennäköisyydellä aiheuttamaan riitaa muiden sukulaisten kanssa. Hei, edes minä en tiedä haluanko äitiäni joskus tulevaisuudessa omiin häihini!
Äiti tosiaan väitti jonkun aikaa sitten asian olevan ok, vaikka häntä harmittikin ettei pääse häihin. Jossain vaiheessa hän on kuitenkin alkanut olettaa, että toki hänet kutsutaan häihin. On kuulma alkanut suunnitellakin jo matkaa keski-Suomeen. Minä ja isosiskoni saimme kutsut, lopulta, mutta äiti ei. Eilen siskoni vihdoin paljasti äidille, että kutsua ei ole tulossa hänelle. Äiti veti herneet nenään. Hän voi kuulma hyvin käyttäytyä ihmismäisesti! Ja hän kyllä soittaa heti siskolleen ja haukkuu tämän paskaksi kun ei kutsua tullut! Miten äitini kykenisi käyttäytymään kunnolla häissä (jossa ei saa tapella eikä juoda) jos ei kykene ottamaan torjuntaakaan vastaan?

Äiti on nyt höykyttänyt siskoa puhelimitse pari päivää. Kyllä tuo minullekin soitteli eilen illalla, mutta minä en vastaa klo 20 jälkeen tuleviin puheluihin häneltä, kännissä kun tuo kuitenkin on. Tänäänkin äiti pommitteli puhelimitse, onneksi kerkesin puhua siskon kanssa ensin puhelimessa ja saada tiedon, että äiti on kännissä. En siis vastannut. Pistin myöhemmin viestin jossa sanoin etten aio vastata, koska tiedän hänen olevan kännissä ja haluavan valittaa siitä, että jäi ilman kutsua. Arvatkaan mikä sota syttyi...
Ensin äiti mesosi siitä ettei hän haluakkaan saada koko kutsua. Miten hänen mielestä pikkusiskoni ei tarvitse mennä esittämään prinsessaa korsetissaan (lue alempaa tilitys siskoni skolioosista) häihin joihin ei edes saa kutsua! Seuraavaksi tilitettiin miten kamalaa on kun omat lapset eivät soita hänelle. Miten serkkuni kyllä nauraa hänen känneilleen. Siinä vaiheessa minulla napsahti. En voinut olla vastaamatta "minua ei alkoholismi ja väkivalta naurata". Myönnän sanoneeni useammassakin viestissä tylysti, mutta totuus on, että äitini on tehnyt elämästäni helvetti, tekee pikkusiskoni elämästä helvettiä eikä minulla ole yhtään hyvää syytä rakastaa häntä. Jos olisin heikompi ihminen olisin pahoittanut mieleni... Sillä lopulta oma äitini käski minun tappaa itseni, koska hän on tuhonnut elämäni.
Luojan kiitos olen sentään sen verran kuivilla ettei äitini sanat aiheuta minussa muuta kun vihaa ja ärtymystä. Onneksi tiedän ettei äitini ole tarpeeksi hyvä syy heittää omaa elämäänsä hukkaan. Minä pääsin siitä helvetistä (äidin kanssa asumisesta) eroon, minulla on oma elämä, pikkusiskoni alkaa olla sen ikäinen, että voimme olla yhteydessä kahden, ilman äitiä välissä, minun ei tarvitse kuunnella äitiä ellen halua. Minun elämäni on menossa parempaan suuntaan vaikka se ei aina siltä tunnu. Jos vertaa elämääni nyt, siihen kun asuin vielä äidin kanssa, tämä on todellinen nirvana. Minulla on oma koti, oma elämä eikä äitini voi pilata sitä, ei enää.

Minkälainen äiti käskee oman tyttärensä tappaa itsensä? Vaikka sitten onkin kännissä. Ottaen huomioon kuitenkin mitä minä olen tehnyt elämälleni. Millainen äiti käyttää tuollaista asetta sairasta lastaan kohtaan?