Äänestyspäivä. Olisin toki voinut äänestää ennakkoon, kirosin aamulla kun en ollut niin tehnyt, sillä tiesin jo aikaa sitten ketä äänestän. Äänestyspaikkani oli kuitenkin entinen ala-asteeni, joten ihan nostalgian takia oli pakko jättää täksi päiväksi.
Oli kamala huomata miten lapsen muisti heittää. Ensinnäkin karttaa tutkiessa järkytyin. Kouluhan sijaitsee paljon lähempänä nykyistä kotiani ja paljon paljon kauempana kodista jossa lapsena asuin! Ei ihme etten silloin eräänä keväisenä päivänä törmännyt kouluuni kun kävelin kaupungilta kotiin. Toinen järkytys odotti koulun pihassa. Muistin, että koululle kiivettiin pitkää mäkeä ja koulu olisi selvästi mäen päällä. Se oli pieni onneton mäennyppylä ja mäkikin oli lähinnä pieni rinne. Saati se kerrostalo siinä vieressä jonka muistin olevan hurjan iso! Tuskin oli neljää kerrosta enempää. Koulukin oli paljon pienempi kun muistin, itseasiassa todella pieni.
Äänestäminen tapahtui pienessä ahtaassa käsityöluokassa. Hitsi, Hervannassa taidettiin äänestää tyyliin liikuntasalissa. Tuossa luokassa oli tosin tunnelmaa, siellä tuoksuikin sellainen vanhanaikainen käsityö. :) Olisin mielelläni kierrellyt koulua enemmänkin, mutta portaiden alapäässä istui pari vaalikahvimummoa joten en kehdannut hipsiä yläkertaan missä oletettavasti luokat oli? Ei mitään muistikuvaa vaikka olinhan tuolloin jo kolmannella luokalla.
Äänestin muuten nuorehkoa naispuolista demaria. Kivittäköön ken tahtoo. Tampere tarvitsee demareita kokoomuslaisten sekaan!

Joonas kommentoi sanomisiani epäselvään tapaan. En tiedä pitäisikö tuo tulkita positiiviseksi vai negatiiviseksi. "Positiivistä" alunperin ajattelin kun tuon Joonakselle sanoin. Luen silti tuon lähinnä vittuiluna. Naisethan on tyhmiä, itsekkäitä, tisseillään kaiken saavia turhamaisia kanoja jotka ei ikinä tule ymmärtämään mua!
Hmm... Kyllä, negatiivisenä.