Vinhaa. Iltalääkkeet! Tällä kertaa sai vielä erivärisiä! Oli valkoinen (allergia), keltainen (e-pilleri) ja persikka (psykoosi). Aloitin siis nyt Seroquelin, saa nähdä kuinka käy. Pitäisi unettaa, mikä sinällään ei ole tarpeen, pitäisi myös saada nuo harhat pois. Masennuksesta en tiedä. Saattaa kuulma kolahtaa aika lujaa joten odottelen milloin pää pamahtaa pöytään. Saanen toki muistuttaa, että yleensä uni- tai nukahtamislääkkeet eivät ole tehonneet. Vain yksi selkäkipuun määrätty lihasrentouttaja vei unten maille väkisin. :)

Miesten suhteen olen edelleen sekaisin. Timo juttelee kivoja, mikäs siinä. Ehkä tämä tästä? Joonas...voi Joonas. Ehkä meidän arkielämä sitten vain on niin kaukana toisista, en tiedä. Pää on vain niin tyhjä. Pyörin edelleen välitilassa vaikka siitä eroon tahdoinkin ja yritin tehdä lopun. Minä en vain koskaan pysy päätöksissäni. Jokin haraa taas vastaan.

Irkki on hieno keksintö, mutta samalla pirullinen. Olen havainnut, että ihmissuhteet irkissä joko toimivat täydellisesti (minä-Matti) tai sitten ei (minä-Timo). Irkissä hiljaisuus ei koskaan ole kaunista. Irkissä odotetaan vastausta, livenä ei. Irkissä sanomisiaan pohtii enemmän eikä juttu sen takia aina virtaa kuten kasvotusten. Koskaan ei tiedä mitä muuta se toinen tekee.

Kissa-asioista sen verran, että tänään viihdyttiin uudessa isommassa laatikossa joka yli tunti, välillä käytiin jopa syömässä ja palattiin laatikkoon! Hiphurraa! Keittiönpöydän alla on silti nähtävästi se paikka. :)

Ei irtoo niin ei irtoo, olkoon.