Tuossa se nyt sitten makaa. Toistaiseksi nimetön (unohdin jo minkä nimen se kiinniottaja oli antanut), mutta Unna on harkinnan alla. Ehdotuksia saa kertoa. Pieni, siro, ehkä pari vuotias, valkoinen pohja jossa mustia läiskiä, musta pää, häntä, toinen takajalka sekä selässä pari läiskää. Selvästi ihmisiin tottunut, antaa silittää ja paijata, tuli joka jalkojen päälle makaamaan kun makasin sohvalla vatsallani. Koomisinta on, että pienellä ja sirolla on iso maha. Vähän on vielä levoton, ei oikein tiedä makaisiko matolla, sohvalla, kylppärin matolla vai missä... Mutta tuskin tässä ongelmia tulee, mitä nyt minua vähän pelottaa pentujen maailmaan putkahtaminen. Olenko paikalla ja mihin päättää ne pölläyttää.

Seuraava tehtävä on ilmoittaa rekisteriin josko omistaja löytyisi, mikä on kuulma epätodennäköistä. Sitten odotellaan 15 vuorokautta omistajan löytymistä, sen jälkeen virallisesti koditon. Odotetaan pentuja, niiden kasvua ja luovutusikää. Tästä tulee pitkä urakka, mutta mikäpäs siinä. :)

Olen onnellinen. Minulla on kissa, vuosien odottelun jälkeen minulla on kissa.