Olisin niin toivonut ettei olisi tarvinnut päättää vielä tänään. Vaan paskan päivä päätteeksi mitä enempää voi odottaa?
Joonas. Tuli juttelemaan irkissä. Pitkään pohdin pitäisikö sanoa mitään. Jos en sanoisi asia voisi jäädä siihen. Tuskin hän montaa kertaa jaksaisi yrittää puhua minulle. Lopulta hän ajattelisi, että olen suuttunut tms eikä edes yrittäisi puhua minulle. Saisi kaikelle helpon lopun. Plus hän lukisi täältä kaiken tämän joten tietäisi miksi en puhu. Jos vastaisin, asiat jäisivät edelleen tähän tilaan. Joutuisin edelleen kamppailemaan itseni kanssa ja pohtimaan haluanko tätä vai en.
Itseasiassa en halunnut vastata mitään, mutta olen kai niin kiltti ihminen etten kyennyt olemaan epäkohteliaskaan. Ja nyt näytän ajautuneen suurempaankin keskusteluun jälleen kerran. En minä tätä halua? Miksi asiat eivät voisi mennä helposti? Miksi Joonas ei voisi vain lakata puhumasta minulle? Silloin minäkin voisin vain lakata puhumasta hänelle? Kaikki olisi helppoa ja yksinkertaista. Ei tarvisi pohtia mitään. Asia olisi sillä kuitattu, voisin haudata kaiken jonnekin todella syvälle ja unohtaa.
Mutta ei, elämä ja ihmissuhteet ovat sekavia eikä mikään mene koskaan ihan niin kun tahtoisi. Vai tahtooko sitä edes? Järki huutaa niin paljon unohtamaan koko ihmisen. Miksi tuhlata energiaa yritykseen jos sille ei näytä olevan äärimmäisen suurta onnistumisprosenttia? Miksi tuhlata energiaan ihmiseen josta ei voi olla varma? Miksi tuhlata energiaa asiaan josta ei välttämättä koskaan tule mitään? Antaisin vain olla, pääsisin helpommalla.
This land is mine. So find your home and settle in. Oh I'm ready to let you in. Just as long as we know this land is mine...
Sydän taas hakkaa ja huuta etten halua katkaista välejä Joonakseen. Hän on hyvä ihminen, hänessä on sitä jotain, hän ymmärtää, hän tietää, hän voi olla jotain enemmän kun muut ystäväni. Miksi laskisin hyvän ystävän käsistäni? Miksi karkottaisin jonkun josta voi olla niin paljon "hyötyä" elämässäni? Miksi heittäisin kaiken hukkaan?

En tiedä. En vain kerta kaikkiaan tiedä. Tällä hetkellä kaikki on niin hataralla pohjalla. Enkä usko sen pohjan kestävän. Kaikki tuntuu niin vaikealle ja sekavalle. Enkä tiedä miten ratkoa tätä. En tiedä miten päästä eteenpäin. En tiedä mitä tehdä.
Ainoa mitä tiedän on, että jos känninen Joonas nyt astuisi ovestani sisään kaikki vain muuttuisi hyväksi. Pilvet katoaisivat taivaalta ja näkisin selvästi vastauksen.
Mutta en ymmärrä miksi.