Olen jollain asteella unohtanut Joonaksen. Emme ole puhuneet moneen päivään, muutamaa sanaa lukuun ottamatta, enkä koe edes mitään tarvetta puhua hänelle, enkä kyllä pahemmin voisikaan juuri nyt. Jos nyt päättäisin unohtaa hänet kokonaan, olla puhumatta hänelle enää se tuskin olisi kovin vaikeaa.
Yritänkin parhaillani pohtia onko Joonas ihminen jonka haluan säilyttää elämässäni vai olenko tähän mennessä ollut vain sokea. Olenko vain pitänyt Joonasta hirveän läheisenä ja ymmärtäväisenä jne. Olenko vain halunnut hänen olevan lähelläni. Tarvitsenko häntä oikeasti.
Tällä hetkellä vastaukseni on en, en tarvitse häntä, en kaipaa häntä eikä minulla ole suurta intoa pitää häntä elämässäni. Enkä tarkoita etteikö hän olisi hieno ihminen ja hyvä ystävä, kyllä hän on. Mutta maailma on pullollaan sellaisia ihmisiä, en minä kaikkia voi pitää elämässäni. En minä kaikille kerro kaikkea.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle "elämäni suurimmasta salaisuudesta". Jotenkin olen ottanut sen mittapuuksi minun ja Joonaksen välille. Jos kykenen hänelle kertomaan sen, hän on ihminen jonka haluan pysyvän lähellä. Jos en, voin antaa hänen mennä menojaan.
Viikko sitten olin äärimmäisen lähellä kertoa koko jutun Joonakselle, irkissä. En vain kyennyt, sillä en halua jättää mitään "todistusaineistoa" jälkeeni tuosta salaisuudesta. Sen voi kertoa vain kasvotusten, silloin tiedän, että sanat katoavat, sanat häipyvät ja kukaan ei saa niitä takaisin. Vaikka toisella on tietoja minusta, hänellä ei ole todisteita.
Juuri nyt en kuitenkaan näe mitään syytä miksi jakaisin tuon asian Joonaksen kanssa. Ei vaikka hän tulisi tänne ja jäisi viereeni yöksi. Noup. En kertoisi edes elämäni "toiseksi suurinta salaisuutta" jos hän nyt tänne tulisi. Tosin sen kerroin jo viimeeksi...en kyllä tiedä muistaako tuo sitä, niin kännissä oli. Samapa kai tuo muistaako vai ei, ainenkin nyt.

Tuntuu niin turhalle. En tiedä miksi. Ehkä kaikki oli vain hetken huumaa. Ehkä meidän ystävyyden ei kuulukkaan kestää tämän pidempään. Kesä. Vain kauniin lyhyen kesän. Sade piiskaa ikkunoihin, maa on täynnä puista pudonneita lehtiä, on syksy. On aika palata normaaliin arkeen. On aika palata elämään ilman Joonasta.