Kisu-uutiset ensin. Itseasiassa ei ole uutisia, kaikki on ennallaan. Tiiti käy syömässä ja hiekkalaatikolla, loppuaika menee pentujen kanssa. Pennut ovat edelleen yhtä rumia ja avuttomia. Kasvaisivat nyt niin olisi niistä edes jotain iloa. :)

Pääsin tänään gmailin piiriin. Vielä en oikein tiedä kannattaisiko siirtää kaikki asiallinen posti tulemaan tuonne, kun koko projektihan on vielä kokeiluvaiheessa enkä ole edes tutustunut tuohon kunnolla. Silti innostaisi, sillä nykyinen mailiboksini on onnettoman pieni, sinne satelee roskaa eikä tärkeät mailit koskaan pääse läpi kun laatikko on täynnä. Ainoa vika on, että gmailia ei voi käyttää Eudoralla, olen niin tottunut siihen. Pöh.

Tänään oli myös psyki. Sen suhteen tulee muuten useamman viikon tauko nyt, sillä emme huomanneet varailla aikoja aiemmin.
Olen viime päivinä havainnut, että elämäni on muuttunut hurjasti reippaassa viikossa. Enää en makaa sohvalla ja tuijottele pilviä pohtien asioita. En näe, kuule enkä tunne harhoja, enkä sekoile muutenkaan. Asiat eivät pohdituta kuten ennen. Yksi syy varmasti on tuo kissa. En ole enää yksin. Kissassa on myös huolehdittavaa, etenkin nyt. Seroquel saattaa myös olla syyllinen nykyiseen olooni. Jotenkin ihan outo olo kun tuntuu, että asiat on ok. Stressaan toki koulusta ja sellaisista, mutta jotenkaan en ole jaksanut pohtia esim. suhdettani Joonakseen tai Timoon tai muihin. Yhtäkkiä minua ei häiritse vaikka asiat ovat levällään tai asiat eivät suju kuten toivoisin. Enkä nyt tarkoita sellaista "mikään ei tunnu miltään"-fiilistä, ei tämä sitäkään ole. Se on enemmän sellainen vitutus-fiilis kumminkin, tämä on enemmän sellainen "oho, empä ole ajatellut asiaa"-fiilis.
Vaikea kuvailla, koska en muista milloin olisin viimeeksi tuntenut oloni näin...helpoksi. Tälläistä on olla terve?

ps. Okey, ei nyt liiotella, en minä sentään terve ole. :D