Kissa riehu varmaan tunnin ennen kun rauhoittui. Nousin valehtelematta neljä kertaa ylös sängystä karjuakseni sille ettei verkkoa revitä (parvekkeen ovi oli kiinni, mutta silti sitä pitää repiä!). Lopulta pistin koko katin kylppäriin ja suljin oven. Siellä se viihtyy muutenkin ja kun laitoin vielä ruokakupin niin mikäs sillä siellä. Sainpahan nukkua. Vaikka syyllisyys oli kyllä niin kova ettei uni meinannut tulla.

Väsymys on muutenkin uskomaton, sellainen henkinen väsymys. Tuntuu, että kaikki on niin loppu. Tuntuu kuin eläisi tyhjiössä. Ympärillä pyörii ihmisiä, mutta kukaan ei huomaa mitään. Pitäisi takertua ihmisiä hihasta, pitäisi tehdä vaikka mitä (ommella housut, mennä huomenna vatsikseen, tiistaina kouluun), mutta en vain saa mihinkään otetta. Seison paikallani eikä käteni tottele, jalkani ei liiku, aivot huutavat, mutta kroppa ei toimi.

Kävin tänään Pikkolossa hakemassa mehua, on muuten harvinaisen surkea Pikkolo. Teki hirveästi mieli hypätä seuraavaan bussiin joka tulee ja vain ajella ympäri kaupunkia. Teininähän tuota tuli joskus harrastettua. Istuttua kolmosen ratikassa ties monta kierrosta putkeen. Hypättyä milloin mihinkin bussiin, jollain pysäkillä pois ja taas uuteen. Ajelehdittua päämäärättömästi. Harmi ettei yksikään bussilinja Tampereella taida kiertää ympyrää, tuollainen kolmosen ratikka olisi paikallaan nyt.

Ystävyyssuhteet sen kun huononee. Yritin kysyä ystävääni ompelemaan minulle ne housut sillä tiedän, että häneltä se sujuisi alle puolen tunnin. "Ei mulla ole aikaa, mä käyn töissä. Remember..." Jaa, en tiennyt, että muu elämä lakkaa kun aloittaa työt, mutta kaippa se on sitten niin. Viime aikoina hän on muutenkin ollut niin töykeä, että taitaa tauko olla taas paikallaan.
Sinne meni sitten viimeinenkin.

Timon suhteen se taisi olla vain hetkellinen hyvä hetki. Ei meillä ole mitään yhteistä? Joonas taas. Eipä meilläkään ole mitään yhteistä. En edes aio aloittaa keskustelua hänen kanssaan (irkissä), sillä tiedän ettei hän halua jutella. Ei hän sitä sanonut ole, mutta jotenkin sen vain aistii.

Ripustin avaimen roikkumaan lamppuuni. Siinä se ilkkuu. Perkeleen paskiainen.