Jopas on ollut päivä. Olisi ehkä pitänyt yrittää herätä aikaisemmin ja saada itsensä lähtövalmiiksi jopa ennen neljään iltapäivällä....

Ensin kävin hakemassa kissalle matolääkkeet, eläinkauppa oli hitsivie kiinni joten sen jouduin skippaamaan. Olen muuten lukenut madotusohjeen 4 kertaa enkä silti älyä sitä.
Kangaskaupasta löytyi kohtalaisen nopeaan hyvää housukangasta. Varasin ajan ompelukoneelle huomiseksi. Fiksu Eurokangas kun tarjoaa asiakkailleen ilmaista ompelukone- ja saumuripalvelua. Pitää varmaan vaan siirtää tuota aikaa sittenkin lauantaille, joka tietää aikaista heräämistä, sillä kangas on edelleen pöydällä enkä tosiaan jaksa alkaa pohtia mitään sen suhteen nyt. Sunnuntaiksi olisi oltava housut valmiina, sillä vatsatanssi alkaa. Koskaan ei jätetä mitään viime tippaan, eihän? :)

Rautakauppa oli kokemus. Nyt ymmärrä taas pikkasen paremmin siskoani joka on rautakaupan kanta-asiakas, kantakummajainen. Hän ostaa verkkoa metritavarana, rautalankaa (jota myydää kilohintaa) puolen metrin pätkänä ja käyttää "kuramuovia" lasinalusiin. Verkkoa on niin seinällä ettei tarvitse jokaiselle pikkutaululle omaa reikää, minijoulukuusena, hyllynä kun videoille ja dvd-levyille laatikkona.

Suunnistin ensin K-Rautaan, sillä siskon mukaan heillä myydään verkkoa metritavarana. Etsin siis jotain kanaverkon tapaista, mutta neliöreikäistä, vahvempaa, vähemmän taipuisaa ja ei karheaa. Sopivaa parvekkeen oven eteen ettei kissa pääse sinne. Ensin opastivat minut sisältä liikkeestä noutopisteeseen. Siellä 2 setää eivät korvaansa lotkauttaneet kun minä kävelin "asiakaspalvelukopille". Kun esitin asiani äijä totesi tylysti "mene puutarhaosastolle". Sieltä löytyi kyllä kanaverkkoa ja muuta puutarhaverkkoa, mutta hillittöminä paketteina eikä tosiaankaan sellaista mitä minä hain. Ystävällinen poika neuvoi minut takaisin sisälle. Siellä toinen ystävällinen poika sitten esitteli muutamia vaihtoehtoja, ei metritavaraa... Levein olisi ollut 60cm, joten säätämiseksi olisi mennyt. Ovi on metrin leveä ja korkeutta olisi oltava se metri myös. Lisäksi tarjolla olevat verkot olivat ihan liian ohutta kanaverkkomaista ja liian taipuisaa. Kiitin ja poistuin.
Vieressä sijaitsi Starkki, mitä sisko taas oli haukkunut, koska heillä ei kuulma ole mitään. Uhmakkaasti päätin kokeilla, kun nyt sinne asti olin tullut. Miksi muuten rautakaupat ovat aina niin syrjäseudulla? Eikö autoton kaupunkilainen muka tarvitse koskaan mitää kunnon rautakaupasta? Pöh sanon minä!
Starkissakin minut ohjattiin noutopisteeseen... Kävelin iiiiison hallin läpi, korkeiden hyllyjen keskellä. Mahdoin näyttää hassulle, muut kun olivat liikkeellä joko trukilla tai autolla. Esitin asiani myyjälle ja tämä pudisteli päätään.
Elina: Ja sano nyt vielä, että kaikki myydään sitten 8 metrin pätkinä?
myyjä: Itseasiassa kymmenen.
Aaaaargh! Lopulta myyjä sai jonkun älynväläyksen ja hihkui tietävänsä tasan mitä haen. Poistuimme hallista, hän johdatteli minut läpi ison pihan joka oli täynnä lautoja, sementtisäkkejä ym. Aloin epäillä pahasti mitä ihmeen verkkoa se äijä nyt muka aikoo näyttää. Mutta kappas. Säkkien takaa löytyi pino verkkoa. Juuri sellaista kun olin hakenut! Sitä samaa mitä käytetään ilmeisemmin betonin seassa tukemassa tai jotain, sitä samaa millä kaikki alueet on aina aidattu. Sellaista perinteista n. 5x5cm reikästä verkkoa. Hintakaan ei ollut kun 6e levy!

Joskus tuntuu, että rautakaupan väelle pitäisi opettaa myös ns. "askartelua", ihan vain, että heidän silmät avautuisivat ja he näkisivät, että tuotteita ei aina tarvitse käyttää siihen mihin ne on alunperin tarkoitettu. Ihminen voi olla luova ja tehdä metalliverkosta vaikka mitä. Siskoni on siitä hyvä todiste.
Tai sitten tarvitsemme sen kaupunkilaisten rautakaupan missä myydään kaikkea sellaista mistä voi luova ihminen kehittää jotain hienoa ja omalaatuista.

Nyt on verkko ovessa, kädet ruvella ja kissa maukuu hulluna pihalle. Jatkuvasti saa pelätä hyppääkö se sittenkin siitä yli. Jos ei hyppää niin repiikö se sen irti. Ehkäpä se tottuu siihen ajan kanssa... :)

Nyt olen niin poikki kun ihminen vain voi olla. Samalla olen kuitenkin hivenen ylpeä itsestäni. Jaksoin rampata kaikki kaupat läpi ja sain tehtyä kaiken mitä piti. Okey, tuo housukangas on vielä tuossa, mutta ehkä ei kannata unisena alkaa leikkaamaan sitä, ties mitä siitä syntyisi. Sen sijaan palkitsen itseni vielä Salkkareilla.
Tuntuu ettei ole kerennyt tekemään tänään mitään... En ole kerennyt istua koneella, en ole kerennyt irkata, lukea blogeja jne. Olen niin tottunut, että se on päivän toimintani... :)