Heräsin viideltä iltapäivällä. Tämä nukkuminen olisi saatava taas aisoihin. Ei tästä tule mitään!

Pikkusiskorukalla on todettu jonkinasteinen skolioosi. Hän saa muovisen korsetin jota joutunee käyttämään seuraavat pari vuotta lähes vuorokauden ympäri. Ei kiva. Ei siinä mitä, mutta hän sai vähän aikaa sitten hammasraudat sekä häntä ollaan siirtämässä matikassa johonkin erityisryhmään. Ei kiva. Ei kivan asiasta tekee se, että kaikki nämä olisi 12 vuotiaasta ihan helppoa, tai ainenkin helpompi, kestää jos kotona kaikki ei olisi niin perseelleen, jos hän ei olisi oppinut lapsesta lähtien jo niin araksi ja epävarmaksi (ehkä vika ei ole siinä ettei hän ole hyvä matikassa vaan siinä ettei kotona asiat ole ok?). Asiaa ei myöskään auta se, että äidilläni on tapana kiusoitella vittuilevaan sävyyn eikä hän osaa lopettaa ajoissa. Äitini ei myöskään osaa pitää turpaansa kiinni vaan levittää tyttäriensä asiat kaikille. Pikkusisko ei halunnut nytkään äidin kertovat asiasta meille isosiskoille, vaan hän halusi kertoa itse. Vaan miten kävi. Äiti soitti heti isosiskolleni jolta asiasta kuulin, myöhemmin eilen illalla kyllä jo pikkusiskolta itseltään. Tänään äiti soitti ja kertoi minulle, ei tiennyt, että tiesin jo. Äidin tapa puhua asiasta ei myöskään ollut kovin mairittele eikä positiivinen. Hänen mielestään kun hänen tyttäressään ei ole mitään vikaa ja muovikorsetti on lähinnä hökötys, törppö tai jokin muu yhtä positiivisia kuvia mieleen tuova. Seuraavassa lauseessa hän pyytää minua puhumaan pikkusiskolle jotain hyvää tuosta häkkyrästä ettei tämä häpeisi asiaa niin paljon. Hmm...jotenkin minusta tuntuu, että minun, joka asun monen sadan kilometrin päässä enkä näe pikkusiskoa kovin usein, on vaikea vakuuttaa lasta yhtään mistään jos äiti, joka asuu samassa asunnossa, on noin negatiivinen.
Sitä paitsi vihaan sitä hyssytelyä puhelimessa. Mistään ei voi puhua ääneen, kun pikkusisko kuulee tai idiootti-juoppo-vaimonhakkaaja kuulee. "Kyllähän sä tiedät, pitää olla hiljaa.." Tuollako äiti kerää sympatiaani? Lähinnä vihaa.

Kumpa idiootti-alkoholisti-vaimonhakkaaja kuolisi, kumpa äitini kuolisi, kumpa pikkusiskoni sijoitettaisiin isosiskoni hoiviin... Tiedän...ei tälläisiä saa toivoa, mutta toivon silti, sillä mikään vähempi ei tunnu auttavan.