Heräsin tuntia liian myöhään. Kello soitti 11 ensimmäisen kerran, minun piti siirtää se soimaan 12 uudelleen. Enpä sitten siirtänyt. Heräsin yhdeltä. Paska. Kahdelta kun piti olla lääkärissä. Siinä sitten touhusin pää kolmantena jalkana ja mitä odotti kun hikisenä pääsin mtt:n toimistoon. "Odota 10min mulla on edellinen juttu kesken." Saakeli! Mä olisin syönyt siinä 10 minuutissa, mä olisin siivonnut kissan hiekkalaatikon siinä ajassa!
Sama kuvio toistui uudelleen. Lääkäri lähes pakottaa minut mielialalääkitykselle. Ei edelleenkään nappaa yhtään. Tekisi mieli hymyillen ottaa lääkkeet vastaan, jättää syömättä ja seuraavalla kerralla naama vääränä kertoa etteivät ne sopineet. Kauankohan se jaksaisi yrittää?
Se äijä muuten on edelleen ihan hörhö, epäilen edelleen sen pihistelevän itselleen niitä näytepakkauksia.

Lääkärin jälkeen menin vihdoin sinne Eurokankaaseen tekemään ne housut. Ei yksien peruspökien tekeminen vaikeaa pitäisi olla, mutta jotenkin onnistuin tekemään siitä vaikeaa. ;)
Ongelma oli lähinnä se, että minulla ei ollut minkäänlaisia kaavoja. Oli vain vanhat pökät jotka oli ihan jees, mutta liian lyhyet ja pienet. Siitä sitten vanhojen housujen mukaan tekemään kaavoja vähän pidentäen ja leventäen. Kuullostaa helpolle eikö? Ehkä jos ne housut olisi ratkonut auki...mutta en viitsi, sillä käytän niitä toisinaan. Kaavoista tuli siis mitä kummallisemmat. Rohkeasti silti tartuin saksiin ja leikkelin kankaasta palaset. Sivusaumat yhteen, saumurilla reunojen päättelyä, tässä vaiheessa vielä epäilin pahasti mitä ihmettä tästä voi tulla.
Jotenkin ajatuksissani (nälkä, väsytti ja Eurokankaan ilmastoinnin huonouden takia) ompelin sitten lahkeet kiinni toisiinsa. Siis jatkoin etukappaleiden ompelemista alas lahkeeseen asti, samoin takakappaleiden. Sain siis aikaan putkilon. Loistavaa! Koska olin vetäissyt vielä saumurilla ei ratkominen edes innostanut. Nipsnaps leikkasin ompeleen pois ja ompelin uudelleen.
Kaavojen erinomaisuuden takia huomasin myös, että lahkeet olivat hieman eripituiset. Nooh, aikani väännettyä sain niistä suurin piirteen saman mittaiset. Eikä tuo ero onneksi näy sillä lahkeet ovat todella pitkät ja laahaavat jok.tap. maassa. Lopputulos oli siedettävä ja lähdin kotiin.

Kotona on kamala kaaos. Pitäisi imuroida, pestä lattia, tiskata, pestä pyykkiä... *puuh* Nykyään on ihan liikaa tekemistä. Huomenna pestävä pyykkiä, ylihuomenna vatsatanssiin (josta olin ekan kerran pois!), tiistaina taas luennot. Aaargh. Mä tarvitsen oikeasti edes joka toisen päivän ihan tyhjäksi, mielellään enemmän kun joka toisen.

Päässä risteilee taas kaikkea pelottavaa. Ajauduin irkissä keskustelemaan asioista jotka olin jo unohtanut. En tiedä ahdistua, itkeäkkö vai mitä tehdä. Taidan tehdä vähän kaikkea. Haluanko minä oikeasti puhua näistä toiselle ihmiselle? Kun en kykene tilittämään näitä edes kunnolla psykille. Ja kun ajattelee yhtä asiaa se johtaa herkästi ajatukseen toisesta ja kolmannesta asiasta...
Sisukseni huutaa kertomaan asioita jotka pitäisi unohtaa. Asioista jotka satuttavat liian monia sellaisia jotka ovat minulle tärkeitä. Asioita joilla ei pitäisi olla enää mitään väliä.

Koen, että minua on käytetty hyväksi, lapsena.