Hain tänään sen digikameran postista. Kuten vähän pelkäsinkin paketti sisälsi vain kameran ei mitään muuta. Minä en kuulma tarvitse mukana tulevaa cd:tä enkä piuhoja kun ei ne olleet hänenkään koneelleen toimiva niin ei ne ole minullekaan. Vai niin. No, pienen kyselyn jälkeen kävi ilmi, että kyllä, minä saatan saada ne sopimaan hyvinkin yhteen Timon Linuxin kanssa (tai Timo saa ;) joten odottelenpa sitten lisäpostia.

En eilenkään yönä voinut olla haaveilematta niistä vääristä asioista, yritin kaikkeni pysyäkseni muissa asioissa, mutta jotenkin vahingossa mieli lipsuu. Hemmetti.
Tarvitsen uusia kasvoja ja etenkin uusia miehiä elämääni. Siinä onkin sitten toinen ongelma. Ja tilitänpä tästä nyt vaikka tiedän ko. ihmisen lukevan näitä sivuja. Eräs naispuolinen ihminen on tupsahtanut elämääni. Joonaksen tuttava. Joonas on puhunut hänestä minulle ja ilmeisemmin Joonas minusta hänelle, plus hän on lukenut näitä sivuja. En tosiaankaan tiedä millä tapaa tämä ihminen luo uusia ihmissuhteita, mutta minut hän hämmästytti. En tiedä luuleeko hän tuntevansa (ei millään pahalla sävyllä) minut kun on lukenut sivujani ja siksi hänen on niin helppo tulla puhumaan minulle vai miksi? Siis tämähän on ihan normaali ilmiö blogi-maailmassa. Sitä tavallaan kokee tuntevansa toisen kun on lukenut tämän avautumisia jonkun aikaa, mutta eihän tämä bloggaava tunne tätä toista millään tapaa. Aaltoneito kirjoitti tästä joskus tosi osuvan teksin, mutta en tosiaankaan jaksa alkaa etsiä sitä. Voihan se toki olla, että tämä nainen vain on sosiaalinen. Sen mitä Joonaksesta sain irti niin näin vain on. Silti epäilen. En tiedä... Ehkä en vain ole tottunut viime vuosina siihen, että minua kohtaan ollaan ystävällisiä ja ennakkoluulottomia.

Jostain kumman syystä tuntuu, että parin kuukauden päästä en ole missään yhteydessä enää Joonakseen. Jotenkin tuntuu, että "haluan" hänestä eroon. Että kaikki pitäisi kuopata vielä nyt kun asiat on ok.