Aloitan nyt sitten oikein kahdet lääkkeet kun se lääkäri välttämättä tahtoo. Jostain syystä en vain oikein jaksa uskoa, että näistäkään olisi mitään apua. Ramppaampahan huvikseni apteekissa ja sossussa hakemassa rahoja takaisin, stressaanpahan huvikseni koska saa rahani takaisin ja keräänpähän taas kotiin kasan lääkkeitä jotka voi sitten ottaa kerralla kun sekoaa tarpeeksi.

Eniten vituttaa ettei kukaan vieläkään ota tosissaan näitä ihme kohtauksiani. "Ne on vain sellaisia, eiköhän kaikilla ihmisillä ole joskus vähän sekava olo." Käsi pystyyn, kuinka moni teistä näkee jatkuvasti illuusioita (aistiharhoja) tai saa ihmeellisiä kohtauksia jossa lähes henki lähtee? Kuinka monen korvaan huutaa joku toinen minä jatkuvasti? Kyllä te tiedätte mistä puhun, olettehan te lukeneet mitä olen kirjoittanut. Käsi ylös vain.

Suunnitelma A. En tiedä mitä tähän sanoisin. En ole päässyt vielä puhumaan toisen osapuolen kanssa, joten voihan sieltä tulla "jäin auton alle ja olin koomassa 5 päivää", vaikka tiedän ettei asia ole näin. Toinen viulu oikeastaan löi jo tietämättään Joonasta puukolla selkään ja kertoi mikä oli syy kun ei viestiä tullut. Joten sinällään suunnitelman A voisi pistää toteen vaikka heti. En vain osaa olla niin ilkeä ettenkö suostuisi kuuntelemaan ensin toisen puolustusta. Vaikken tiedä onko siitä hyötyä.

Mikä se suunnitelma A sitten on? Se mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Unohtaa, kadottaa, hukata, hävittää, jättää jälkeensä ja painaa unholaan.

Tavarat odottavat pöydällä. Enkä nyt puhu Timon tavaroista.