Vituttaa. Tekisi mieli sanoa vittuako se sinulle kuuluu. Tekisi mieli lyödä. Tekisi mieli huutaa. Tekisi mieli rikkoa jotain. Tyydyn ottamaan diapameja, saattepahan lisää juoruttavaa. En minä tuosta linkityksestä niin vihainen ole vaikka olisihan se ollut reilua kertoa. Se ei vain taida olla Blogistanissa tapana. Samapa kai tuo.

En oikeastaan tiedä miksi olen vihanen. Tai tiedän. Vihaan itseäni. Vihaan omaa typeryyttäni. Joka helvetin kerta menen samaan lankaan. Joka vitun kerta kuvittelen, että nyt. Tämä ihminen ymmärtää. Tämä ihminen huomaisi. Olen niin vihainen itselleni, että tekee mieli itkeä. En voi. Joudun jopa pidättelemään kyyneliä. En voi näyttää vihaani millään tapaa. Asunnossani on toinen ihminen, ihminen jolle en halua näyttää vihaani, en tällä kertaa. Tämä sama kuvio on toistunut elämässäni liian monta kertaa. Jumalauta, että yksi kirjoittaminenkin voi olla vaikeaa! Vihaan joka saatanan typoa jonka kirjoitan ja voitte uskoa, että niitä tulee kun on raivosta sokea! Tekisi mieli huutaa, heittää näppis seinää. IHAN MITÄ VAIN! Vaikka hypätä parvekkeelta. Ei siihenkään saatana kuolisi, paska kolmas kerros, mutta ehkä se sattuisi fyysisesti niin, että tämä raivo helpottaisi. Hengitä, hengitä hyvä ihminen. Revi vaikka sormet sijoilta, mutta hengitä!

Menen pois, tunnen nuo saakelin silmät selässäni. Odottavan katseen koska väistyisin ja menisin pois. Jos jotain voi tältä yöltä odottaa niin sekoamista. Jeejee.

Äläkä jumalauta pyydä anteeksi tai lyön ja lujaa. En jaksa enää yhtään pahoittelua.

ps. Ihan muistelun kunniaksi on lisättävä tähän "miten toimisi Timo". Timo ei sanoisi mitään, ei koskisi, ei mitään. Antaisi minun seota yksinäni. Itkeä ja raapia niskani verille, mutta kosketa ei. Hulluus voi vielä tarttua. Ihan vaan pari pamia vielä, ei sen enempää...eihän...