Tämä kamala välitila. Hajottaa. Mikään ei ole vielä alkanut, mutta mikään ei ole vielä loppunutkaan. Kaikki on jotenkin ihan paikallaan, kaikki on seisahtanut. Jopa seinäkelloni pysähtyi eilen.

"Lomani" on ohi, mutta koulu ei ole vielä alkanut. Kesä on ohi, mutta syksy ei ole vielä alkanut. Kauhuvuoteni ilman terapiaa on ohi, mutta paraneminen ei ole alkanut. Joonaksen suhteen asiat on ohi, mutta silti se on kuitenkin vasta alkamassa (en voittanut, mutta en hävinnytkään, kai). Vapauteni on ohi, mutta silti se on vasta alkamassa.

Haluan Pitkäniemeen. Siellä ei olla välitiloissa, siellä on rutiinit. Siellä olisin turvassa.
Pelkään harhojani, ääniä jotka puhuvat minulle nykyään joka hetki. Ei niistä haittaa ole, ei ne saa minua tekemään mitään hölmöä eivätkä ne vahingoita ketään. Ne vain ärsyttävät. Pelkään tulevani lopullisesti hulluksi. Etenkään kun en tiedä mitä ne ovat, miksi niitä kuulen ja miksi kukaan ei ota niitä tosissaan.

Karkkipurkista loppuivat loputkin hyvät karkit. Mitä nyt.

ps. Sinä joka juuri kävit. Rikoit tuhansien rajan. Oli hieno nähdä kerrankin sen rikkoutuminen. ;)