Taas vaihteeksi teksti mitä ei ehkä pitäisi kirjoittaa, mutta kirjoitampa kumminkin. Älkää käsittäkö väärin. ;)

Nautiskelin tuossa eilen päiväunelmissa taas lapsesta tai no, tarkemmin ottaen raskaudesta. Nyt kun on sinkku voisi hommautua rauhassa raskaaksi ilman, että tarvitsee pohtia haluaako pitää lapsen vai ei (parisuhteessa on ajateltava liikaa toista ja tulevaisuutta). Toisaalta en tiedä olisiko se kovin reilua isää kohtaan jos antaisin lapsen adoptoitavaksi, tiedä tosin kertoisinko edes koko isälle. Tuossa haaveessani isä ei tiennyt. Ei, en haaveillut kenestäkään tietystä isästä, lähes kuka vain kelpaa. Samapa tuo kenen siemenet ne on kun en sitä lasta itselläni pitäisi.

Ongelma tuossa haaveessa on miten salata raskaus kaikilta. En todellakaan voisi kertoa asiasta esim. porukoille, saati äitille. Ei herranjumala ne ei ymmärtäisi. Vouhottaisivat vain ensimmäisestä lapsenlapsesta eivätkä voisi käsittää miten voisin antaa lapsen pois. Ehdottaisivat todennäköisesti vielä, että voivat adoptoida lapsen itselleen, mutta kun se pointti ei ole se. Kyllähän minä sen lapsen voisin pitää ja elättää jos kerta tahtoisin sen olevan osa elämääni, mutta kun en tahdo. Minä haluan vain olla raskaana ja selvitä homman läpi ilman, että joku raukka jää kontolleni seuraavaksi 20 vuodeksi.

Kuullostaa kamalan itsekkäälle. Noh, sitä pehmittää se, että todellakin tahtoisin antaa lapsen pois. Haluaisin tuottaa jollekin lapsettomalle pariskunnalle sen suunnattoman ilon, että he saisivat lapsen ja vielä suomalaisen ja vielä vauvan, sellaisia tuskin on Suomessa montaa jaossa vuosittain. Minulle tuo juttu on vähän sama kun verenluovutus tai luuydinrekisterissä olo, uskokaa pois. Jos minut joskus kutsuttaisiin luovuttamaan luuydintä lähtisin innosta kirkuen mukaan. Luovuttaisin munasolujani jos se olisi Tampereelle mahdollista ja vuokraisin kohtuni jos Suomen laki sen sallisi. Miksi en siis antaisi pois lasta kun en sillä mitään tee? Ehkä olen tavallaan itsekäs. Onhan se rumaa ajatella vain itseään... Minä haluan olla raskaana, minä haluan kokea se, mutta minä en halua vastata jälkiseuraamuksista. Mutta olkoon, pyh, yhtä itsekästä on hankkia ylipäätään lapsia. Minä sentään tekisin onnelliseksi itseni lisäksi jonkun toisen perheen. :P

Tämä kaikki ei nyt tarkoita, että etsin kiireellä jonkun sopivan siementen kylväjän ja hankkiuduin salaa raskaaksi. Ehei. Toki jos kohdalle sattuisi samalla tapaa ajatteleva mies niin voisinkin hommautua raskaaksi. Epäilen vain ettei minunlaisia hulluja ole kovin montaa. Saati sellaisia jotka uskaltaa myöntää asian.