Suora lainaus irkistä...en jaksa vatvoa asiaa uudelleen. Joonas luki mailin, reagtio...en tiedä vielä, sanoi vastaavansa mailiin. Kirjoitin tämän sen jälkeen kun hän oli jo lähtenyt.

Elina: En tiedä tajuatko miten pelottava tämä tilanne on. Sä tiedät musta enemmän kun minä sinusta. Sulla on enemmän aseita mua vastaan kun mulla sua. Mä en tunne sua. Sä voit tehdä tiedollasi ihan mitä vain. Mistä mä tiedän vaikka sä kokoisit kaikesta tiedostasi kokoelman jonka niittaisit jonnekin kiltan seinälle kaikkien luettavaksi, mun valokuvan kera. Mistä mä tiedän mihin sä olet kykenevä. Ei tuntemattomalle ihmiselle kerrota itsestään näin paljon, se on vaarallista.
Elina: Mun kuplani, mun maailmani on todellakin auki. Ja..ja..se ei koskaan, ei koskaan, ole auki. Ihan vain sen takia, että mua ei voisi kukaan satuttaa. Tai satuttaa voi, mutta ei satuttamalla satuttaa. (Tekisi mieli taas sanoa syytä äitiäni.).... Mä en taida osata selittää tätä.
Elina: "Tätä et sitten kerro kellekkään.", "Tätä et sitten kerro isälles.", "Tämä on meidän pienen perheen (äiti ja minä) pieni salaisuus.", sekä ne loputtomat sanattomat sopimukset *nimi sensuroitu* ja *nimi sensuroitu* kanssa asioista joista ei koskaan kerrota kellekään, koska ihmiset eivät ymmärtäisi.
Elina: (Ja nyt mä tärisen, itken ja pelkään mitä sä teet.)

Anna tämän kaiken olla sen arvoista.