Suihkussa tuli mieleen vähän lisää.

Ensinnäkin kiitos, taas kerran, Joonas. Et säikähtänyt, et pelännyt, ennen kaikkea et jättänyt yksin. Et ollut Timo. Niin monta yötä olen valvonut pelon vallassa vaikka samassa sängyssä olisi ollut ihminen joka olisi voinut lopettaa kärsimykseni hetkessä. Siinä hän on maannut ottamatta edes selvää miksi oloni on niin kamala.

Timo, vetosit aina siihen, että paskan oloni syy on kuitenkin sinä. Olen vihainen sinulle. Sinun takia olen saanut jälleen kohtauksen. Vaikka asia ei aina edes ollut niin. Se oli syysi olla tekemättä mitään. Tiedätkö mitä. Siihen ei kuole. Et kuole vaikka autat toista. Et olisi kuollut vaikka olisit ottanut kiinni.

Joonas ei tiennyt mikä häntä kohtaa kun hän avasi makkarin oven. Hetkeä aiemmin olin heittänyt kirjan seinään. Mistä hän tiesi etten heittäisi häntä jollain? Mistä hän tiesi etten huutaisi? Mistä hän tietäisi etten olisi lyönyt ja potkinut? Mistä hän tiesi etten olisi heittänyt häntä raivon vallassa ulos asunnostani? Ei mistään. Hän ei ole koskaan aiemmin todistanut kohtauksiani, mutta silti hänen omatuntonsa ei antanut minun jäädä yksin. Ja hengissä hän selvisi. Ei korjannut kuolema vaikka uskaltikin mennä tilanteeseen jossa olisi voinut sattua mitä vaan.

Haista sinä Timo paska. Sinä olet julma ja kylmä.

Myöskään siihen seksiin kohtauksen jälkeen ei kuole, päinvastoin, se tekee olosta vielä paremman.