Sattuu. Sattuu niin saatanasti. Kyllähän minä sen tiesin tai ei minulle sitä suoraa sanottu, mutta kyllä minä sen ymmärsin. Silti sen kuuleminen sattuu. Niin kauan kun sitä ei kerrota sinulle suoraa voit uskotella ettei asia ole niin, mutta sinä hetkenä kun se sinulle kerrotaan suoraa et voi enää valehdella itsellesi. Totuus sattuu, valheessa on mukavempi elää. Haluan uskotella itselleni asioiden olevan toisin. En halua itkeä. En halua, että minuun sattuu. En halua satuttaa itseäni. Edellisetkään haavat käsissä ei ole parantunut. Eikä ole diapameja millä turruttaa tuskaa tai kipua minkä satuttaminen aiheuttaa. On vain kestettävä. On vain kestettävä tämä henkinen tuska. Kumpa vain tietäisi miten. Miksi kukaan ei koskaan opettanut minulle miten tälläisen voi kestää? Miksi kukaan ei opettanut miten elämää eletään?

Itse sinä tämän aiheutit. Itse sinä itsesi tähän soppaan tungit. Olisit uskonut viisaampia, minua, ettei sellainen kannata. Mutta eiii, neiti on niin lyhytnäköinen ja sokea ettei ymmärrä katsoa asioita pidemmälle. Ei kaikki mene niin kun sinä haluat. Et sinä ole mikään kuningatar. Et sinä ole prinsessa. Et ole edes hovineito. Olet lähinnä narri. Typerys joka sätkii viihdyttääkseen muita. Ihminen joka tekee itsestään naurettavan maksutta. Typerys sinä olet.

Miten yksi pieni lause voi tuhota aina niin paljon? Miten yksi lause voi kaataa maailman? Yksi pieni lause?