Sain tänään tietää kasapäin juttuja lukijakunnastani, ylipäätään siitä ketä täällä käy. En tiedä pitäisikö asiasta olla taas hyvillään vai vittuuntua. Huomasin myös jälleen kerran ettei isoa lattea pidä juoda tyhjään vatsaan, siitä tulee paha olo. Ei myöskään kannata saada hullua ideaa lähteä hakemaan halpaa pitsaa rautatieasemalta ja syödä sitä viidessä minuutissa, siitäkin tulee paha olo.

Saako ystävälleen toivoa pahaa? Epäonnea, että itse voisi saada onnea? Eihän sellainen ole ystävyyttä? Sitä paitsi se sotii periaattettani vastaan "älä koskaan tee toiselle mitään mitä et tahdo tämän tekevän sinulle". Olen kamala ystävä. Olen muutenkin kamala ystävä. Raivoan ja vittuilen ystävilleni säännöllisen epäsäännöllisesti ihan vain tietääkseni mikä tilanteemme on. Enkä edes tiedä miten toisen pitäisi siihen vastata. Kaikki vastaukset ovat vääriä.
Miksi kukaan ylipäätään haluaa olla ystäväni?

Freudi olisi tosiaan ollut iloinen saadessaan minut potilaakseen.