Muistatteko kun joskus kerroin istuneeni bussissa ja kuunnelleeni kuinka pikkutyttö kertoi isälle mitä he aikovat tehdä kesämökillä äidin kanssa? Miten koko matkan minun teki mieli kääntyä niiden puoleen ja kirkua "sun äitisi kuolee ennen kesää! Älä saatana unelmoi tommosia!". Siitä on aikaa, se oli varmaan joskus -99 tai 2000, syksyä tai talvea se joka tapauksessa oli. Muistan, että oli pimeää. [lisäys, löysin sen chapter 6.]

Olen myöhemminkin saanut noita samoja aavistuksia. Timoa varoitin muutamia kertoja aamulla, että olisi varovainen liikenteessä. Kerran olen eräälle irkkituttavalle sanonut pelkääväni hänen kuolevan, ei ehkä nyt tai tänä vuonna, mutta tässä jossain, sinä aikana kun me vielä irkkaamme samalla kanavalla. Btw. me edelleen irkkaamme samalla kanavalla ja edelleen tuo kamala aavistus käy joskus mielessäni.

En ole vuosiin enää saanut noita aavistuksia, kunnes nyt. Tässä ihan viime viikkoina. Jostain syystä tiedän, että kohta sattuu ja lujaa, eikä se ole minä johon sattuu. Tiedän ettei kukaan ota varoituksiani tosissaan, sillä mitään ei ole koskaan sattunut. Tai no, en minä tiedä kuoliko se lapsen äiti vai ei... Minulle nuo ovat silti totta. Minulle se on silti jotain karmivaa ja jotain mihin uskon enemmän kun haluan.

Päässäni pyörii kuva sairaalasta, koneissa makaavasta ystävästä. En tiedä mitä hänelle on käynyt, miksi hän on siinä, mutta tiedän tilanteen olevan vakava. Näen nänen vanhempansa (en kasvoja), vaikka en heitä ole koskaan tavannut. Hänen äitinsä on minua kohtaan tyly, isä sen sijaan toteaa, että on hienoa kun vieras ihminen jaksaa huolehtia. Näen hänen ex:n lehahtavan huoneeseen ja katsovan minua nenänvartta pitkin "mitä vittua sinä täällä teet? Kuka helvetti sinä edes olet?!" - katseella. Näen hoitajien ja lääkäreiden tulevan ja menevän. Mutta en näe miten kaikki päättyy. Selviääkö hän. Tunnen vain sen tuskan katsoessani häntä siinä avuttomana.

Tämä pirun kuva on riivannut minua jo monena yönä juuri ennen nukahtamista.

Jälleen kerran. Toivon, toivon sydämeni pohjasta olevani väärässä. Toivon ettei minun koskaan tarvitse nähdä tuota tilannetta omin silmin, oikeana. Anna sen olla vain typerä aavistus, kuvitelma joka ei käy toteen.