Mikä päivä, eikä edes ole ohi.

En avaudu, en ainenkaan juuri nyt. Kirjoitin Joonakselle mailina joitain asioita joista olisin avautunut. Katsotaan miten sen kanssa käy.

Kävi ilmi, että Joonas tuntee irkin kautta kanavalaisiani. He ovat miitanneet toisen kanavan miitissä. Kanavallani on siis ihmisiä jotka tietävät Joonaksen livenä. Se oli hieman liikaa kaiken tämän keskellä. Olin muutenkin paniikkikohtauksen kourissa juteltuani Joonaksen kanssa mahdollisesta avautumisestani blogissa. Sitten tämä päälle.
Empä olekkaan saanut aikoihin perinteistä paniikkikohtausta, joka kesti vielä tunteja. Tuli ja meni, mutta loppua ei näkynyt. Oloa ei helpottanut se etten ole syönyt enkä juonut viime päivinä.

Nyt alan sitten panikoida miten Joonas reagoi.

Helvettiä. Vihaan tätä. Miksi laitan itseni tälläiseen tilanteisiin? Tässä ei voi käydä kun hyvin tai todella pahasti. Minä pistäisin rahani jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En edes usko, en pätkääkään, että tässä voisi käydä hyvin. Enkä koe olevani edes pessimisti ajatellessani niin.
Silti tiedän hajoavani kun niin käy.