Fiilis on vähän parempi kun aikasemmin päivällä, joskaan ei paljo.

Mikään ei tunnu menevän kuten toivoisin, vähän sinnepäin kyllä, mutta juuri sen verran pieleen, että vituttaa. Silmät seisoo päässä (pupillit on muuten älyttömän pienet) Truxalien ja viinan jälkeen. 13. perjantai hakkaa ovella.

inuli on kiva kaveri, mutta vihaan sitä pienemmyyden tunnetta jota koen hänen rinnalla. Tänäänkin tunsin itseni todella tyhmäksi, saamattomaksi ja pieneksi. Eikä oloa helpottanut kun inuli totesi olotilansa aina kohentuvan kun huomaa miten huonosti minulla menee (oma tilanne ei olekkaan niin huono). Tai kun yritin mainita tuosta adoptio-jutusta ja inuli meinasi suuttua. Enhän minä edes tosissani sen suhteen ole, se on vaan höpinää.
En osaa edes suuttua inulille. Tiedän, että hän on suora puheissaan ja se hänestä yleensä tekeekin sen hyvän ystävän.

Pitkä mies tuli kotiin enkä tiedä miten suhtautuisin häneenkään. Mielipiteeni hänestä on muuttunut viime päivinä enkä tiedä onko se hyvä asia. Etenkään kun hänen mielipide minusta on ilmeisemmin muuttunut toiseen suuntaan. Sekavaa eikö...