En uskalla mennä edes tupakalle. Pelkään hyppääväni parvekkeelta alas. Tahdon lentää, leijailla korkealla taivaalla, jossa mikään ei tunnu miltään. En halua edes hengittää. Kumpa mikään ei olisi mitään. Kumpa en tuntisi mitään. Kaikki olisi vain olematta. Kumpa ei olisi mitään. Pelkkä tyhjä ääretön hiljaisuus. Ei mitään.

Tekisi mieli mennä Hatanpäälle (päivystys), mutta eivät he osaisi tehdä minulle mitään. Laatikossa on rauhoittavia, mutta ei nekään auta tähän. Voisin syödä ne kaikki ja sammua. Heräisin aamulla eikä mikään olisi toisin, vituttaisi vain.

Syksy ja talvi on lempivuodenaikojani, mutta vihaan tätä välitilaa. Ei ole enää kesä eikä vielä syksy. Ei ole oikein mikään.

Makaan vain sohvalla ja itken. Itken sitä etten voi olla olematta. Itken, koska tiedän ettei tähän ole mitään mikä auttaisi.