Voi perse. En oikeasti tiedä mitä sanoisin. Miksi miehet eivät voi tulla yksi kerrallaan? Timokin tuli juttelemaan tänään tai no, minä kysyin eilen siltä yhtä leffajuttu johon se vastasi. En odottanut, että vaihtaisimme yhtä sanaa enempää, en edes odottanut koko vastausta. Ei oikeastaan pitäisi sanoa Timolle mitään, alkaa vaan vituttaamaan.

Eilinen keskustelu irkissä M:n kanssakaan ei lupaa hyvää tai miten sen ottaa. Tekisi mieli nähdä se (+ panettaa), mutta en oikeasti tiedä onko se hyvä asia. Plus M meni sanomaan jotain mistä en oikein pitänyt. Ei hän varmaan sitä mitenkään loukkaukseksi tarkoittanut, ei varmaan edes ajatellut koko asiaa sen suuremmin, mutta se nyt on niitä harvoja asioita jonka suhteen en ole sinut ja se satutti. Ehkä jos hän tietäisi vähän enemmän mitä näiden 7 vuoden aikana on tapahtunut (7, siitä on tosiaan niin kauan kun viimeeksi näimme, huh) hän ei olisi sanonut mitään. Mutta... Ei, tietenkään en sanonut loukkaantuneeni, millaiseksi te minua luulette?!

Tästä ei varmaan pitäisi sanoa mitään, mutta heiii, seuraavassa postauksessa voi aina pahoitella.
Sähköpostikaan ei helpottanut oloani. On äärimmäisen järkyttävää sattumalta törmätä ihmiseen jonka elämää ymmärtää. Ei sillä perinteisellä "voi ihanaa, mä olen löytänyt sielunkumppanini" Brooke läähätyksellä vaan...vaan...niin, tämä on se kohta johon en osaa sanoa mitään. Olen ollut tilanteessa missä olen ollut umpirakastunut mieheen jonka kanssa luulen olevani samalla linjalla. Minulla on ollut miespuolinen ystävä jonka kanssa ei tarvinnut sanoa asioita ääneen, koska hän tajusi.
Tämä ei ole kumpaakaan. Hyvä jos tunnen edes koko ihmistä, noin niin kun tunteminen yleensä määritellään. En edes tiedä haluanko tutustua häneen, se on hieman pelottavaa. Toisaalta on hyvin vaikeaa vastustaa kiusausta pyytää häntä kahville tms. Tahtoisin kovasti nähdä onko hän todella se millainen luulen, vaikka eihän asiat yleensä päälle päin millekkään näytä. Jos minut näkee kahvilla en ole sellainen kun täällä, miksi hän olisi. Silti pohdin pitäisikö sittenkin, kiusaus on kova.
En vain haluaisi huomata olevani tyhmä.