Pitkä päivä, tulin juuri kotiin. LoTR-maraton oli ihan miellyttävä kokemus, paitsi jalat puutui. Viimenen tunti oli jo aika tuskasta, en ilmeisemmin ollut ainoa joka niin ajatteli sillä vieressä vilkuiltiin kelloa 10min välein. :)
Ja kyllä, itkeä niiskutin lähes koko Kuninkaan paluun ajan.

Kävin nimettömän kanssa tänään kahvilla. Pelkäsin etukäteen ihan hirveästi. En ole koskaan tavannut ketään joka tuntee minut vain blogin perusteella. Tokihan noita (irc) kanavalaisia on nähnyt, mutta heidät kanssa nyt juttelee muutekin. Yllätyin kuitenkin ihan positiivisesti. Nimetön ei ollutkaan niin kitkerä ja pisteliään ironinen kun olisin hänen tekstien perusteella voinut olettaa. Hän oli itseasiassa kaikkea muuta. Liekö oikeasti tuollainen vai olikohan tuo esitystä? ;)
Lupasin sitten asuntoni hänelle lainaan viikoksi. Kaikkea ihminen tekeekin. Ei, en kadu lupausta tms, olen vain yllättynyt itsestäni. :)