Piti mennä nukkumaan. Päätin kuitenkin tarkistaa sähköpostin ja jumituin sitten vastaamaan saamaani mailiin. Nyt se vähäinenkin unisuus on mennyt.

M haluaa tulla tänne huomenna.
En saa mielestäni sitä mitä hän sanoi aiemmin. Viatonta mainintaa siitä, että olen kasvanut 7 vuoden aikana enkä nyt puhu pituudesta. En edelleenkään usko, että hän tarkoitti sillä sen enempää, kuhan totesi leikillään. Kuitenkin se jäi kaikumaan korviini.

Kukaan mies ei koskaan ole sanonut koostani mitään (paitsi tisseistä). Olen varmasti tullut torjutuksi monesti ulkonäköni takia, mutta en suoraa päin naamaa. Tasan 3 miestä on sanonut minulle ei ilmaistuaan ensin kiinnostuksen, yksi niistä on katunut sitä jo 5 vuotta. En vain ole tottunut siihen, että minulle sanotaan ei. En ole tottunut siihen, että ulkonäköni olisi jokin kysymys. Luulisi minunlaiseni ihminen tulleen torjutuksi monesti, että moni mies olisi ilmoittanut syyn olevan kokoni tai joku mies edes joskus olisi maininnut asiasta. Ei. Olen keskustellut asiasta parin miehen kanssa, mutta keskustelut ovat lähteneet minusta ja vastaus on aina ollut "ei sillä ole väliä" (eikä varmasti ollutkaan, sillä kumpikin oli jo ollut sängyssäni). En koskaan ole ollut epävarma ulkonäköni suhteen jos havittelen miestä. En ole koskaan peitellyt itseäni. En ole koskaan surrut, että joku torjuisi minut ulkonäön takia, en ole edes ajattellut asiaa.

En ymmärrä miksi M:n sanat jäivät vaivaamaan. Olen saanut hänet sänkyyni ja tiedän saavani uudelleen. Tuon toteamuksensa jälkeenkin hän on ilmaissut kiinnostuksensa, samanlailla kun ennen sitä. Silti epäröin. Ensimmäistä kertaa ajattelen tosissani laihduttavani miehen takia. Siis todella tosissani. Järki sanoo ei, jo pelkästään sen takia, että tiedän laihduttamisen lipsahtavan niin herkästi ahmimiseen.
Josta M ei muuten tiedä.

Huomasitteko, en koskaan käytä sanaa lihava, en itsestäni.
Tämä oli takulla yksi hankalimmista postauksista ikinä.